Uuden musiikin merkityksiä etsimässä

Leena Unkari-Virtanen
unkari.virtanenpp.inet.fi

Tässä artikkelissa esittelen käyttämiäni tehtäviä 1900-luvun musiikin käsittelyyn. Sitä ennen esittelen tehtäviin liittyviä ajatuksiani musiikin historian opettamisesta. Ajatukseni pohjautuvat omiin kokemuksiini musiikin historian ja 1900-luvun musiikin opettamisesta, kognitiivisiin oppimisteorioihin sekä näkemykseen musiikin kuuntelemisesta narratiivisena tapahtumana.

Kokemukseni mukaan musiikin historian opettaminen on mielekkäintä silloin, kun se ei ole pelkkien "tosiseikkojen" - historiallisten tai musiikkianalyyttisten faktojen - välittämistä. Erityisesti 1900-luvun musiikin tarkastelussa on tärkeää liittää opetuksen tietoisiin tavoitteisiin opiskelijoiden käsitemaailman rakentaminen, sillä monet sävellykset liikkuvat enemmän tai vähemmän tonaaliseen musiikkiin liitettyjen käsitteiden tavoittamattomissa, musiikkiopistojen keskiverto-oppilaalle vieraassa hälyäänten ja riitasointien maailmassa.

Miten opiskelijoiden käsitteet muotoutuvat opetuksessa? Kognitiivisissa oppimisteorioissa on kiinnitetty paljon huomiota käsitemaailman rakentamiseen ja rakentumiseen. Monet tutkijat, kuten Bereiter, Scardamalia ja Thagard ovat kiinnittäneet erityistä huomiota siihen, että kaikki opetuksessa esitellyt käsitteet ovat ihmisten luomuksia, joille on tyypillistä muuntua ajan myötä. Heidän mukaansa käsitteet eivät ole oppilaille välitettävissä muuttumattomina, ideaalimuodoissaan, sellaisina, jotka opettaja voisi perinteisessä mielessä "opettaa" ja jotka oppilaat sitten sopivasti omaksuisivat. Ei, vaan käsitteiden merkitys elää ja kasvaa kun käsitteitä käytetään. Esimerkkinä muuttuvasta ja kasvavasta merkityksestä on vaikka sointivärin käsite, joka 1990-luvulla on ulotettu tarkoittamaan jopa joitakin tekstuurin piirteitä, kuten oktaavialoja, rakeisuutta tai sävelten ajallista sijoittelua kuten tremoloa.. Käsitteet (sanalliset tai sanattomat - jopa musiikkiliikunnan voi kuulua käsitteellistämisen arsenaaliin) ovat kulttuurissa muovautuvia. Opetustilanne on eräänlainen mikrokulttuuri, jossa käsitteet saavat yhdessä muovautua ja täsmentyä.

Musiikin käsitteet eivät ratkaisevasti eroa esimerkiksi tieteessä käytetyistä käsitteistä. Siksi musiikin historian käsitteisiin pätee sama kognitiotutkimuksen havainto toiminnan ja käsitteen yhteydestä kuin tieteellisiin käsitteisiin: niiden merkityksen voi omaksua vain osallistumalla niiden ongelmien ratkaisemiseen, joita varten käsitteet on alunperin luotu. Ei siis ole yhdentekevää, miten musiikin historian opetuksessa käytetään musiikin käsitteitä.

Oppiminen prosessina

Kognitiiviset oppimisteoriat painottavat opiskelijoiden tiedonrakentelun ohessa metakognitiivisten taitojen kehittämistä. Näitä metakognitiivisia taitoja ovat opiskelijan oman tietämyksen, havaitsemisen ja tiedonkäsittelyn rajojen ja lainalaisuuksien tunteminen. Kun opetus ankkuroidaan ajattelun mekanismien ymmärtämiseen, voidaan oppilaiden kanssa yhdessä ryhtyä hakemaan tarkoituksenmukaista tietoa, taitoa ja ymmärtämystä. Pelkkä oppilaiden tuottama tiedon konstruktio ei siis riitä opetuksen päämääräksi, vaan se on oikeastaan vasta lähtökohta tiedon rakentamiselle sekä havaintojen ja mieltymysten mekanismien ymmärtämiselle. Opiskelijat pohtivat omia havaintojaan ja vaikutelmiaan ja ratkaisevat ennen kaikkea erilaisia ymmärtämisen ongelmia: Miksi sävellys on sellainen kuin se on? Minkälaisen sisäisen johdonmukaisuuden siinä voi havaita? Voiko musiikkia arvioida, vaikkei yhtään pitäisi siitä? Minkälaisista inhimillisestä olemassaolon puolesta musiikki voi kertoa?

1900-luvun musiikki on omiaan herättämään loputtomasti ongelmia, joiden avaajana ja pohdinnan luotsaajana opettajalla on keskeinen rooli: Minkä ongelman ratkaisuksi syntyi dodekafonia? Konkreettinen musiikki? Intuitiivinen musiikki? Spektrimusiikki? Musiikin historian opettaminen on näin ymmärrettynä haastava ja uudistuva musiikillisen ajattelun välittämisen alue, vaikkakaan sen päämääränä ei ole näyttävä lopputulos vaan pikemminkin käsitteellisten luomusten kanssa työskenteleminen. On vähintäänkin huomionarvoista, että aikaisemmin luodun tiedon, teorian ja taiteen ymmärtäminen on psykologisesti samanlainen prosessi kuin uuden luominen - ja päinvastoin. Sävellyksellisten ratkaisujen alkuperäisten "jalanjälkien" metsästys on mielenkiintoista ja tuo kullekin oppilaalle omanlaisen, mutta silti yleensä uudella tavalla syvän kosketuksen kappaleeseen.

Musiikin historian opetus voi koostua paitsi perinteisestä oppimisesta (säveltäjät, tyylikaudet, tapahtumat jne.) myös tiedonkäsittelyn taitojen ja käsitteiden rakentamisesta. Kognitiotutkimus onkin nostanut keskeiseksi kysymykseksi oppimisen ja tiedonrakentamisen vuorovaikutuksen opetuksessa. Minkälaisessa prosessissa käsitteet omaksutaan? Ovatko ne ikään kuin ennalta annettuja, ongelmattomia kaavoja, joita oppilaat vain toistavat vai muotoutuvatko ne musiikkikokemuksille tyypillisestä hiljaisesta, sanattomasta tiedosta yhteisen keskustelun myötä? Käsitteitä tutkittaessa on huomattu, että niihin liittyy aina toiminnallinen funktio. Samalla kun jokin käsite omaksutaan, sille muotoutuu myös tietty käyttämisen malli ja tapa.

Muuttuvat käsitteet

Kun oppiminen nähdään käsitteitä muovaavana tekemisen, kuuntelemisen, pohtimisen, kuvaamisen ja keskustelun prosessina, opiskelijoiden käyttämät ja omaksumat käsitteet muuttuvat ja saavat yhä laajenevia merkityksiä musiikin ymmärtämisen ongelmien selittämisessä. Opetuksen lähtökohdaksi voi ottaa opiskelijoiden vaikka kuinka viitteelliset kuvaukset teoksen luonteesta. Eikä liioin ole vaarallista, jos opiskelijoiden käyttämä terminologia on summittaista, kunhan se opetuksen myötä täsmentyy. Eräs opiskelijani ehdotti vastaukseksi melkein kaikkiin kysymyksiini: "No kun siinä on sellainen asteikko."

Opettajan tehtävä onkin opastaa kysymyksillä ja kommenteilla eteenpäin. Opiskelijoita voi johdattaa vaihe vaiheelta: Auttaako opiskelijan kuvaus teoksen ymmärtämisessä? Riittävätkö käytetyt käsitteet teoksen kuvaamiseen? Minkälaisia käsitteitä yleensä käytetään ko. teoksen tarkastelussa? Miten kuuntelukokemus muuttuu uusien käsitteiden myötä? Esimerkkinä voisin mainita vaikka Lutoslawskin 2. sinfonian 1. osan käsittelyn, jossa aleatorisen kontrapunktin ja globaalin muodon käsitteiden selittäminen muutti ratkaisevasti opiskelijoiden kykyä hahmottaa teoksessa järjestystä ja sisäistä logiikkaa.

Lopuksi kokoan seuraavia musiikin käsitteiden ominaisuuksia, joita voi mainiosti hyödyntää opetuksessa:

  • käsitteillä on syntymä ja historia
  • niitä voidaan kuvata ja verrata
  • niistä voidaan keskustella, niiden merkitystä voidaan pohtia ja verrata omiin havaintoihin
  • niiden merkitys voi muuttua ja syventyä
  • opiskelijat kykenevät itse arvioimaan, kuinka hyvin he ymmärtävät käsitteet ja osaavatko he niitä käyttää

Tehtävämateriaali

Käsitteet liittyvät Jerome Brunerin (Bruner 1986) esittämässä maailman hahmottamisen mallissa teoreettiseen, tieteelliseen ajatteluun. Musiikin tarkasteluun ja opettamiseen liittyy olennaisesti myös toinen Brunerin esittämä ajattelun tapa, tarinallinen ajattelu. Ihmismielelle on tyypillistä pyrkiä liittämään jonkinlainen kertomus tai tarina kaikenlaiseen musiikkiin ja yleensäkin ympäristönsä ilmiöihin. Tarinallinen ajattelu tai musiikin ja kuuntelemisen narratiivisuus ovat kokonaan toisen laajan artikkelin aihe, mutta mainitsen kuitenkin, että nämä näkemykset liittyvät tärkeänä elementtinä seuraavaan tehtävämateriaaliin.

Tehtävämateriaalin aihepiirit olen koonnut pyrkien kahteen päämäärään: toisaalta herättämään opiskelijat huomaamaan, että 1900-luvun musiikissa saatetaan tavoitella olennaisesti erilaisia asioita ja erilaisin keinoin kuin tonaalisessa musiikissa, ja toisaalta systemaattisesti rakentamaan kokemuksia, kiinnekohtia ja tietoa siitä, mitä nuo 1900-luvun musiikin erilaiset asiat voivat olla.

Opetuksessani annan usein oppilaille kuunneltavaksi yhden tai kaksi teosta sekä jonkin tarkkailtavan piirteen tai ongelman. Oppilaat kuuntelevat teokset joskus partituurin kanssa, mutta pelkkä kuulonvarainen hahmottaminenkin toimii hyvin opetuksen lähtökohtana. Opetus tapahtuu keskustellen. Pohjana on opiskelijoiden havainnot ja kommentit, joista edetään opettajan johdattelemana yhä yksityiskohtaisempiin kysymyksiin ja täsmällisempään käsitteiden käyttämiseen. Tarpeen mukaan teokset kuunnellaan uudelleen. Tutustuminen säveltäjien tavoitteisiin ja tarkoituksiin kiinnostaa yleensä opiskelijoita ja motivoi sävellysten tarkastelua, ja tässä opettajan kokoama "tietoisku" on usein ajan säästämiseksi paikallaan. Ennen tehtävään tai ongelmaan paneutumista kirjoitan yleensä taululle teoksen nimen ja tehtävän. Kokoan keskustelussa esiin nousevia ajatuksia, ongelmia ja näkökulmia taululle. Seuraavan tehtävämateriaalin lomassa esittelen joitakin yhteenvetoja oppilaiden kommenteista. Kunkin luvun loppuun olen koonnut kirjallisuusviitteitä.

Kirjallisuutta

  • Bereiter, C. & Scardamalia, M. 1977. "Rethinking learning". Teoksessa The Handbook of Education and Human Development: New Models of Learning, Teaching and Schooling. Toim. Olson, D. & Torrance, N. Oxford: Blacwell.
  • Bruner, J. 1986. Actual mind, possible worlds. Cambridge: Harvard University Press.
  • Hakkarainen, K. & Lonka, K. & Lipponen, L. 1999. Tutkiva oppiminen. Porvoo: WSOY.
  • Hyvönen, L. 1995. Ala-asteen oppilas musiikin kuuntelijana. Studia musica 5. Sibelius-Akatemia.
  • Pekkilä, E. 1988: Musiikki tekstinä. Kuulonvaraisen musiikkikulttuurin analyysiteoria ja -metodi. Acta Musicologica Fennica 17.
  • Stefani, G. 1985. Musiikillinen kompetenssi. Miten ymmärrämme ja tuotamme musiikkia. Jyväskylän yliopiston musiikkitieteen laitoksen julkaisusarja A 3.
  • Stubley, E. 1999. "Musical listening as Bodily Experience". Canadian Journal of Research in Music Education, vol 40, no 4.
  • Tarasti, E. 1988. "On the modalities and narrativity in music". Teoksessa Rantala, V. & Rowell, L. & Tarasti E. (toim.) Essays on the Philosophy of Music. Helsinki: The Philosophical Sosiety of Finland.
  • Thagard, p. 1990. "Concepts and conceptual change". Synthese, 82.
  • Unkari-Virtanen, L. 2001: "Musiikin kuuntelun suloinen toimettomuus". Saatavilla www-muodossa osoitteessa

Kirjallisuutta 1900-Luvun musiikista

  • Griffits, P. 1981. Modern MusicThe Avant garde since 1945. London: J M Dent & Sons Ltd.
  • Griffits, P. 1984. Modern Music. London: Thames and Hudson.
  • Maegaars, J. 1964. Musiikin modernismi. Juva: WSOY.
  • Morgan, R.P. 1991. Twentieth-century music. A History of Musical Style in Modern Europe and America. New York: W.W. Norton & Company.
  • Peyser, J. 1970. 20th century Music. The Sense Behind the Sound. New York: Shirmer Books.
  • Salzman, E. 1988. Twentieth-century Music. Englewood Cliffs, New Jersey: Prentice Hall.
  • Watkins, G. 1988. Soundings. Music in the Twentieth Century. New York: Shirmer Books.

1. Aistit, eleet, tunteet - musiikkia ihmisille? →