Tehdään havaintoja kappaleesta ja leikitään materiaalilla

Kun poijat ne raitilla laulelivat -laulun nuottikuvasta voidaan tehdä havaintoja. Etsitään nuottikuvasta sen tärkeitä osia, esimerkiksi viivasto (viisi viivaa, neljä väliä, apuviivat), nuottiavain, etumerkintä, tahtiosoitus, tahtiviivat, kertausmerkit sekä sävelet ja niiden aika-arvot, myös tauot. Jokaisen havainnon kohdalla voidaan kertoa kyseisen merkin syntyhistoriasta ja nykyisistä käyttötavoista, jos tämä on tarpeellista tai muuhun opiskeluun juuri sillä hetkellä erityisesti integroitavissa. Ennen ensimmäistä laulukertaa on hyvä joka tapauksessa analysoida laulun ambitus. Koska kyseinen kappale on kirjoitettu kertausmerkkejä ja maaleja käyttäen, harjoittajalla on oiva tilanne kerrata tämäntyyppisiin nuottikirjoitusmerkintätapoihin kuuluvia seikkoja, esimerkiksi muut melodian hyppäämiseen liittyvät merkintätavat. Nämä merkintätavat vaikuttavat olennaisesti kappaleen muodon ja fraasien havaitsemiseen.

Nuottikirjoituksen osien etsimisen ja selvittämisen jälkeen voidaan leikkiä luovasti kappaleen materiaalin avulla. Ryhmä voidaan jakaa esimerkiksi kahtia, jolloin toiset taputtavat ja toiset laulavat /laulavat "mielessä" /lukevat sanarytmein /lukevat rytmitavuin /kuuntelevat. Laulun alkupuoli voidaan taputtaa ja loppupuoli laulaa, tai toisin päin. On myös mahdollista vaihtaa laulun ja taputuksen tehtäviä tahdeittain, jopa iskuittain. Tällaiset harjoitukset pakottavat laulajan tarkkaavaiseksi. Pääasia on, että syke löytyy ja että se pysyy tasaisena. Muita rytmiharjoituksia taputuksen ohella ovat esimerkiksi yksittäisen stemman laulaminen kaanonina sekä erilaiset kaikuharjoitukset.

Rytmistä ja perussykkeestä

Kun poijat ne raitilla laulelivat -kansanlaulun rytmi ei ole kovin haasteellinen. Tehtävänä onkin keskittyä tasaiseen sykkeeseen ja toisaalta moniäänisyyden vaatimiin seikkoihin. Perussykettä ja muitakin rytmejä harjoitettaessa on hyvä muistaa musiikkiliikunnan antamat harjoituskeinot. Vartalon liikkeiden avulla tehostetut ja työstetyt rytmikuviot jäävät mieleen ja selkiyttävät kappaleen hallintaa. Esimerkkikappaleen rytmiin liittyvä erityinen seikka on ensimmäiseen säkeistöön kuuluva kohotahti. Alun rytmin ja siihen kuuluvien taukojen laskeminen ylimmässä stemmassa ovat hyvää harjoitusta laajempien teosten tyhjien tahtien laskemiseen.

Kappaleen tai tehtävän laskemista käyntiin on myös harjoiteltava ja mietittävä. Laskemisen voi käynnistää opettaja tai joku oppilaista vuorollaan. Esimerkkilaulun kohdalla on pohdittava, lasketaanko valmistukseksi puolinuottisykettä säestyskuvion mukaan vain neljäsosasykettä kohotahdilla alkavan melodian aloittamisen helpottamiseksi. Opettaja voi naputtaa, napsuttaa tai viittoa sykettä. Myös oppilaiden tulisi osallistua sykkeen pitämiseen ja aistimiseen, sillä sykettä ei pidä yllä yksin opettaja. Säveltapailutunneilla voidaan harjoitustehtäviin liittää myös yksinkertaisimpien johtamiskaavojen opettelu. Opettajan tulisi hallita yksinkertaiset viittauskaavat kahteen, kolmeen ja neljään. Kuoronjohtajan johtamisen tekniikan hallitseminen ei ole välttämätöntä, mutta tietysti opetustilanteelle eduksi. Pääasia on, etteivät opettajan kuoronjohtajan viittaustekniset puutteet estä moniäänisen kuoromateriaalin käyttöä säveltapailutunneilta.

Dynamiikasta

Koska sovitukseen eikä alkuperäiseen melodiaankaan ole annettu mitään esitystilanteen elävöittämiseen liittyviä dynamiikka- tai esitystapamerkintöjä, on mukava pohtia niitä yhdessä. Esimerkiksi dynamiikkamerkintöjen kanssa on mahdollista leikkiä niin, että keksitään ehkä käytännön esitystilanteen vastaisiakin ratkaisuja ja kokeillaan niitä harjoitusmielessä. Dynamiikkamerkintöjen ristiriitainen tai muu sopimaton valinta havainnollistaa merkintöjen käytön loogisuuden. Kappaleen elementtejä muunneltaessa myös havainnollistetaan, kuinka kappaleen luonne muuttuu ja on riippuvainen elementeistään.

Lauluja harjoitettaessa on normaalissa kuorolaulutilanteessa kiinnitettävä huomiota oppilaiden rohkeaan äänenkäyttöön. Kun stemmoja lauletaan reippaasti ja melko voimakkaasti, syntyy oppilaille luottavainen tunne selviytyä tehtävästä. Samoin opettajalla on mahdollisuus kuulla, miten eri oppilaat suoriutuvat. Nuottikuvaan merkityt mahdolliset ääripäänyanssit on syytä jättää oikean tunnelman etsimiseen ja esitystilanteisiin.

Intervalleista

Askel moniäänisyyden hahmottamiseen ovat intervallit. Ykkössopraanon melodia sopii hyvin melodisten intervallien kuuntelun harjaannuttamiseen. Esimerkkikappaleen melodiankuljetuksesta löytyvät kaikki yleisimmät melodian kirjoittamiseen liittyvät intervallit (pu1, p2, s2, p3, s3, pu4 ja pu5). Kahden alemman stemman väliltä löytyy lisää harmonisia intervalleja. On mielekästä kuunnella ja laulaa näitä intervalleja hitaasti niin, että ne ehditään havaita kunnolla ja tarkistaa niiden sävelpuhtaus.

Sointuharmoniasta

Koska kappaleen sointuharmonia on varsinkin jälkimmäisellä puoliskolla liikkuva, on paikallaan pitää erilaisia kuunteluharjoituksia. Aloittelijat harjoittelevat sointuvaihdosten etsintää. Tällöin laulaja viittaa kädellään kuullessaan sointuvaihdoksen. Pidemmällä olevat oppilaat voivat ilmaista viitaten esimerkiksi kadenssit tai välidominanttityyppiset soinnut. Kokeneemmat laulajat tekevät joko nuottikuvan sointuanalyysin tai soivan kuulokuvan avulla kappaleesta ns. elmu-tehtävän. Näistä soivan kuulokuvan analyysitehtävistä on tämän sivuston puitteissa toisaalla artikkeli Elävää musiikkia.

Sointujen virittäminen on moniäänisessä kuoromusiikissa aina tähdellistä ja antoisaa. Säestyksen alun kvintin tulee olla riittävän avara ja valoisa. Kun ensin kvintti on kohdallaan, voidaan siihen lisätä terssi. Duuriterssiä laulettaessa on muistettava, että se lauletaan vastaavaa tasavireistä terssiä hieman matalammaksi tai tummemmaksi. Sointujen vaihdot, sointuun tuleminen ja siirtyminen seuraavaan, on myös harjoitettava: pelkkä ongelmakohdan yksittäisen soinnun virityksellinen puhdistaminen ei riitä. Siirtymät soinnusta sointuun, etenkin taitekohdissa, ovat kappaleen harmonian virityksen kannalta avainkohtia. Edellä mainittu stemmojen tai laulutehtävien vaihtaminen välillä saattaa luoda perspektiiviä sekä viritykseen että soinnun hahmottamiseen. Taitavan kuorolaulajan tulee osata analysoida oman stemmansa asema laulettavassa sointuharmoniassa ja suorittaa viritys sen mukaan.

Äänenavausharjoitukset

Jokaisen säveltapailutunnin aluksi on hyvä tehdä erilaisia äänenavausharjoituksia sekä harjoituksia, jotka kehittävät oppilaiden laulutekniikkaa. Jo kynnys yhtyä yksiääniseen lauluun saattaa olla melkoinen, jolloin äänenavausharjoituksilla voidaan totutella sekä omaan ääneen että ryhmässä laulamiseen. Kaikki oppilaat eivät ole sellaisia laulajia tai kuorolaulun harrastajia, joille äänenkäyttö moniäänisen kuoromateriaalin yhteydessä on helppoa. Harjoitustehtäviä valittaessa opettajan tulee myös kiinnittää huomiota kappaleiden sävellajeihin ja ambituksiin, jotta harjoitettavaksi valitut kappaleet soveltuvat oppilaiden laulettaviksi. Kaiken moniäänisen musiikillisen suorittamisen tason ratkaisee jokaisen laulajan tasapainoinen äänenmuodostus sekä positiivinen asennoituminen annettuun tehtävään.

Melodialinjan harjoittaminen

Lähdeluettelo