Hajasävelistä harmoniaan
Edellä kaikkia säveliä on verrattu sävellajin toonikaan, jolloin toonikaan nähden dissonoivat sävelet vaikuttavat jännitteisiltä. Niiden luonne kuitenkin muuttuu harmonian vaihtuessa: ne voidaan muuttaa konsonoiviksi vaihtamalla basson sävel. Kun melodian tyypillisin liike tonaalisuudessa on asteittaista, bassossa perustavana voi pitää kvinttisuhdetta. Aluksi harjoitellaankin tulemaan toimeen kolmella basson sävelellä: toonika sekä sävellajin neljäs ja viides sävel. Oppilas voi harjoitella soittamaan ja laulamaan näitä basson säveliä säestykseksi tuttuihin melodioihin eri sävellajeissa.
"Pääsointutehoilla" säestäminen lienee tuttu harjoitusmuoto, joka tässä toteutuu kaksiäänisenä kudoksena. Moni aloitteleva harmonikansoittaja on oppinut asian kuin vahingossa soittimensa kautta, jossa kvinttisuhteiset basson sävelet saadaan viereisistä näppäimistä. Tämä sinänsä yksinkertainen musisointi voi toimia johdatuksena sangen keskeisiin äänenkuljetuksen perusteisiin, mikäli samalla opetellaan tiedostamaan basson ja melodian suhteita. Kokeilemalla ja kuuntelemalla voidaan todeta, kuinka sävellajin toisen sävelen alapuolella usein soi kvintti, bassossa on siis dominanttisävel. Dominantti tukee usein myös sävellajin seitsemättä säveltä, dominanttisoinnun terssiä, kun taas neljäs ja kuudes sävel saadaan konsonoiviksi valitsemalla bassoon subdominantti. Loma- ja sivusävelliikkeessä neljäs aste voidaan tukea myös dominantilla, jolloin väliin ei muodostu konsonanssia vaan septimi, joka vaatii purkauksen.
Harjoitustapoja
Tuttujen melodioiden säestämistä kolmella basson sävelellä kannattaa harjoittaa transponoiden, jolloin sävelsuhteet tulevat tutuiksi eri sävellajeissa. Melodian pintakuviointia voi myös pelkistää, jolloin melodian ja basson suhteita on helpompi tiedostaa. Pelkistettyjä runkoja voi toisaalta kuvioida uusilla tavoilla. Jälleen harjoituksia lauletaan, soitetaan, transponoidaan ja kirjoitetaan.
Nuorimpien oppilaiden parissa toimivaksi on osoittautunut harjoitus, jossa oppilaiden tehtävänä on laulaa toonikaurkupistettä opettajan laulaessa tuttua melodiaa. Oppilaat panevat merkille kohdat, jossa äänet "riitelivät". Tämän jälkeen dissonoiviin kohtiin opitaan vaihtamaan konsonoiva basson sävel. Tutkitaan, mikä intervalli kuulosti riitelevältä eli dissonoivalta, mitkä taas olivat konsonoivat intervallit, jotka saatiin bassoa vaihtamalla.
Muunnelmana edellisestä harjoituksesta voi käyttää myös säestyksenä bordunakvinttiä ja kokeilla, missä kohdissa kvintin alemman sävelen voi jättää pois.
Kuultua musiikkia voidaan nyt jäsentää jo monesta suunnasta. Basson sävelistä voidaan tunnistaa "perustehoja" eli sävellajin ensimmäistä, neljättä ja viidettä säveltä. Monille oppilaille suurin helpotus on kuitenkin oppia etenemään myös toisin päin eli tunnistamaan, monesko asteikon sävelistä on melodiassa ja ratkaisemaan sen etäisyys bassosta. Jos oppilas esimerkiksi tunnistaa melodian jäävän fraasirajalla sävellajin toiselle asteelle, hän oppii pian jo ennakoimaan kvinttiä alempana soivaa basson säveltä ja tarkistamaan asian kuuntelemalla, laulamalla ja soittamalla.
Kuullusta musiikista voidaan yhä tarkemmin oppia tiedostamaan ääriäänten välisiä suhteita. Jos nuotinnetaan aluksi vain melodian rytmi (ks. edellisen sivun viimeinen nuottiesimerkki), voidaan poimia tarkasteltavaksi valikoituja kohtia.
Ulkoisesti hyvin saman tyyppinen toimintamuoto antaa mahdollisuuksia tarkastella ja tiedostaa musiikissa vallitsevia suhteita vaihtoehtoisista näkökulmista. Kontrapunktinen, äänten välisiä suhteita tarkasteleva näkökulma voi siis toteutua ulkoisesti miltei samanlaisten toimintamuotojen parissa kuin "melodian säestäminenkin". Tässä kuitenkin pyritään tiedostamaan äänten välisiä suhteita. Harjoittaessaan "vapaata säestystä" opiskelijat usein ajattelevat melodian, basson ja soinnutuksen ikään kuin itsenäisinä, toisiinsa yhdistettävinä elementteinä, kun taas tässä ne kasvavat yhteisistä periaatteista. Jokainen sävel, niin melodia kuin bassokin, on itsessään osa harmoniaa ja kontrapunktia. Sävelillä on oma luonteensa suhteessa toonikaan, ja lisäksi sävelen luonne voi muuntua ja värittyä kun se asetetaan suhteeseen muiden yhtäaikaisten sävelten kanssa.
Sävelten jännite-erottonaalisuuden perustana |
Väliääni rinnakkaistersseissä ja -seksteissä
|
 Tulostettava versio |