Käyrätorvi
Käyrätorvella (corno, horn in F) on vaskipuhaltimista laajin käyttökelpoinen ääniala. Suukappaleen muoto ja torven poraus on sellainen, että jo peruskurssitasolla tuotetaan luonnonsäveliä 4. - 10., kun muilla vaskipuhaltimilla aloitetaan luonnonsävelillä 2. - 4.
Moderni soitin on yleensä joko yhdistelmätorvi, jossa on sekä B-vireinen että F-vireinen torvi yhdessä tai kvarttiventtiilillä varustettu ns. kompensaatiotorvi.
Käyrätorvelle kirjoitetaan nuotit kvinttiä korkeammalle kuin mitä ne soivat, mutta tilapäisin etumerkein ja useimmiten diskanttiklaaviin. F-klaaviin kirjoitetaan esim. sinfoniaorkesterin cornoryhmälle 2. ja 4. käyrätorven stemmat, jos . Partituureissa näkee hyvinkin eri tavoin transponoivia käyrätorvia (E, Es, D, Des jne), mutta nykyään kirjoitetaan aina F-vireiselle torvelle.
Koska luonnonsävelten määrä on suuri ja käytössä on ikäänkuin kaksi torvea, niin jo yksiviivaisen oktaavin alueella samalla sävelellä voi olla hyvinkin kuusi eri sormitustapaa. Soittajalla on oltava näin ollen oltava hyvä säveltapailutaito ja on suositeltavaa kirjoittaa käyrätorvelle luontevia melodiakulkuja.
Tukkeamistekniikka eli käden työntäminen kaikusuppilon sisään mahdollisti jo luonnontorvella rajoitetun kromatiikan. Kokotukkeaminen merkitään plus (+) -merkillä tai eri kielillä tukkeamista tarkoittavilla sanoilla. (stopped, chiuso, gestopft, bouché tai étouffé). Siinä oikea käsi sulkee mahdollisimman tarkkaan torven kellon. Normaaliin soittotapaan palataan kirjoittamalla open, aperto, offen tai ouvert tai merkillä (o). Tukeääniä ei tule kirjoittaa pienen b:n alapuolelle (soiva es).
Tukkeaminen saa aikaan terävän ja metallisen äänen (fortessa tai sfz ), mutta nostaa samalla sävelkorkeutta puoliaskelen, joten soittajan on transponoitava puolisävelaskel alaspäin tuottaakseen merkityn sävelkorkeuden (muusikko tekee sen, ei säveltäjä!). Hiljaa soitettaessa sointi on hyvin etäinen. Käyrätorvella dynaaminen skaala on laajempi kuin muilla vaskipuhaltimilla.
Puolitukkeamisessa (half-stopped, echo) käsi on kellon sisällä kuppimaisessa asennossa, mikä pidentää akustista pituutta ja laskee näin ollen säveltasoa puoliaskelen verran. Oikea käsi on kellon sisällä lähes aina ja sitä käytetään myös mm. tummentamaan ääntä, pieniin glissandoihin ja intonaation hienosäätöön.
Vaskipuhaltimet
|
Trumpetti
|
 Tulostettava versio |