Soitinten käytöstä tunnillaSoittimia käytetään tunneilla kahdella tavalla. Ne toimivat hyvänä apukeinona erilaisten teoria-asioiden hahmottamisessa, kuten nuottien aika-arvot, oktaavialat, tahtilajit, säemuodot, sävellajit, transponointi, harmonia, jne. Niiden avulla voidaan tutkia erilaisia käsitepareja, kuten korkea-matala, lyhyt-pitkä, kirkas-tumma, terävä-pehmeä, jne. Vapaammin soittimia käytetään ilmaisua vahvistavissa improvisaatioharjoituksissa, jotka usein edeltävät alkavaa sävellysprojektia.
Esimerkki sovellutuksesta
Tunnin aihe: Laulunimet, duuriasteikko ja melodiadiktaatti (1/3)
- Opettaja laulaa Jänis istui maassa -laulun. Kuinka monta erikorkuista säveltä kuulet laulussa?
- Lauletaan opittua sävelikköä do-la relatiivisilla laulunimillä. Lisätään sävelikköön vielä kaksi säveltä ja saadaan duuriasteikko. Kirjoitetaan duuriasteikko viivastolle taululle.
- Mietitään yhdessä säe kerrallaan, kuinka Jänis istui maassa -laulun rytmi menee ja kirjoitetaan se taululle rytminuotein. Tititoidaan ja taputetaan laulun rytmi. Mietitään samalla tavalla yhdessä, kuinka melodia etenee laulunimiä käyttäen ja lisätään ne rytminuottien alle. Solfataan lopuksi koko laulu.
- Istutaan piiriin omien soittimien kanssa. Soitetaan sävelikköä do-so ( C tai D ), kunnes kaikki löytävät sen omasta soittimestaan. Sävellajia valittaessa kannattaa ottaa huomioon, mitä asteikkoja ryhmän oppilaat ovat mahdollisesti jo soittaneet.
- Istutaan piirissä omien soittimien kanssa. Keksitään vuorotellen ao. sävelikköä käyttäen pieniä melodioita (aluksi vaikkapa vain kahta säveltä käyttäen). Muu ryhmä toistaa ensin korvakuulolta laulaen soitetun melodian. Mietitään yhdessä, kuinka melodia menisi laulunimiä käyttäen ja solfataan se. Lopuksi melodian keksijä kirjoittaa melodiansa taululle nuotein. Aluksi riittää pelkän melodiahahmon nuotintaminen vaikkapa vain kokonuotteja käyttäen. Edistyneemmässä ryhmässä voidaan huomioida jo sävelten kestotkin.
- Pieni melodiadiktaatti 1/4-nuotein samaa sävelikköä käyttäen.
|