3. Musiikki, aika ja tila

Millä eri tavoilla musiikkia voi kuunnella? Miten musiikki voi jäsentää aikaa? Olen käsitellyt asiaa viiden eri kysymyksen avulla:

3.1 Kuunteleminen ja ajankulun kokeminen

Minkälaisia erilaisia ajankulkuja voi kokea musiikkia kuunnellessa?

  • Lineaarinen kuuntelu
  • Non-lineaarinen kuuntelu

Tehtävä

Boulez: Eclat

Boulez kuvaa tavoittelevansa länsimaisen teoksen rakenteen tarkkailemisen sijaan itämaista, non-lineaarista tapaa kuunnella. Opiskelijoiden tehtävänä on tarkkailla omaa tapaansa kuunnella: pystyvätkö he valitsemaan jomman kumman vai määräytyykö kuuntelemisen tapa sävellyksen mukaan?

Musiikin kuunnellessa syntyy Kramerin (1988) mukaan aina konflikti erilaisten tapojen välillä:

  • sisäinen / ulkoinen (symbolinen)
  • objektiivinen / subjektiivinen
  • henkilökohtainen / universaali

Tehtävä

  • henkilökohtainen / universaali: Kuunnellaan jokin mielikuvia herättävä teos, vaikka Debussyn preludi. Oppilaat kirjoittavat kolme sanaa, jotka kootaan yhteen. Sanoja tarkastellaan, ja pohditaan, minkälaisia yhteisiä mielikuvia taustalla voisi olla.
  • objektiivinen / subjektiivinen, sisäinen / ulkoinen: Musiikin kuuntelemisessa rajat itsen ja musiikin välillä ovat hyvin häilyvät. Mikä oikeastaan on musiikin tunnelmaa, mikä on oman mielen heijastumaa musiikissa?

3.2 Musiikki ja tekniikka

Miten teknologian vaikutus ilmenee erilaisissa teoksissa? Kaikki musiikki toteutuu oman aikansa teknologian ehdoilla (Dufourt, 1991).

Tehtävä

  • Voidaan tarkastella soitinrakennuksen muutoksia 1500-luvulla ja 1800-luvulla sekä soittimien tarjoamien uusien mahdollisuuksien vaikutusta sävellyksiin (esim. 1500-luvun virginalistien variaatiosävellykset, 1800-luvun pianoetydit).
  • Millä tavoilla teknologia on vaikuttanut 1900-luvun musiikkiin, klassiseen tai "kevyeen" tai afroamerikkalaiseen musiikkiin? Miksi elektronimusiikin äänet kuulostavat helposti vanhanaikaisilta?

(Tähän, kuten moniin muihinkin kysymyksiin, ei varmaankaan löydy yhtä ja lopullista selitystä. Opetuksessa on silti tärkeää nostaa esiin aiheita, jotka jäävät avoimiksi.)

3.3 Temporaalisuus

Miten musiikki heijastelee aikansa ja yhteiskuntansa käsitystä ajasta? Miten kappale heijastelee kokemusta menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden suhteesta? (Vrt. kirjallisuuden ja filosofian temporaalisuus-analyysit)

  • barokin maailmankuva, musiikin "yksilakisuus", absol. aika
  • klassismi, porvaristo ja aatelisto, sonaatin "kahden voiman taistelu"
  • 1900-luvun kaleidoskooppi (Baudelairen Le peintre de la vie moderne

(kuunneltavaksi sopii vaikka katkelmia Bergin Wozzeckista)

  • myös 1900-luvun eurooppalainen menneisyys-kaipuu ja suomalainen luonto-kaipuu

(Rautavaaran Cantus arcticus)

Tehtävä

Voitko arvata, mitä kappaleessa seuraavaksi tapahtuu?

Esimerkkejä barokkimusiikista, klassismista, romantiikasta, 1900-luvulta

3.4 Alkamiset ja loppumiset

Alkaminen ja loppuminen (sävellajittomassa musiikissa ei ole tonaalisia kadensseja)?

  • Tauot (Claude Helfferin mukaan tauot merkitsevät atonaalisessa musiikissa samaa kuin kadenssit tonaalisessa musiikissa)
  • Hiljeneminen, dynamiikka
  • Vähentyminen, äänten lukumäärä, massa
  • Laskeutuminen, rekisteri, oktaaviala

Teoksia, tehtäviä

Loppumisten tarkkaileminen

  1. Sibelius: 4. sinfonia, 2. osan loppu
  2. Boulez: Pianosonaatti nro 3 tai Structures

3.5 Liike

Minkälaista on musiikin liike?

Mitkä tekijät vaikuttavat musiikin kestojen ja suhteiden kokemiseen?

Miten musiikki voi olla jatkuvaa tai epäjatkuvaa?

Teoksia, tehtäviä

  1. Stravinsky: Katkelma kevätuhrista (L'adoration de la terre - Cortège du sage) (perinteinen temporaalinen lineaarisuus, mosaiikkimainen muoto)
  2. Messiaen: Couleurs de la cité céleste (ei lineaarinen, kuuntelutehtävään voi liittää myös Messiaenin käsityksen sävelten ja sointujen väreistä: voiko tuon käsityksen kuulla musiikissa?)
  3. Schönberg: 6 kappaletta pianolle op. 19 nro 1 (asteittainen lineaarisuus, eleet: "pseudo-Brahms")
  4. Ligeti: Continuum (jatkumo)

Tehtäväksiannot tässä ovat vain viitteellisiä. Se, miten näitä asioita käsitellään, riippuu paljon myös ryhmästä. Toiset ovat herkempiä tarkkailemaan myös itseään ja omaa kokemusmaailmaansa, toiset puolestaan pitäytyvät mieluummin musiikin piirteiden kuvailuun. Kuitenkin tämän luvun tehtävät saattavat avata 1900-luvun musiikista uusia puolia ja herättää huomaamaan sen, että kuuntelemisen tavat voi olla hyvin erilaisia.

3.6 Tila

Kaija Saariahon Verblendungen on esimerkki musiikin ja tilan tietoisesta, sävellyksellisestä yhdistämisestä. Saariahon lähtökohtana on ollut siveltimen jälki, jonka muodon hän on toteuttanut sävellyksessä. Teos etenee siten, että säveltasot täyttävät pensselin tilan ylhäältä alas ja "hapsottuvat" pikku hiljaa teoksen kuluessa. Saariaho yhdistää sävellyksessä ääninauhan ja orkesterin äänet, joilla vaihtuu hälyisä ja soiva osuus. Teoksen harmonian pohjana on kaksi viulun ääntä, joiden spektrin Saariaho on analysoinut tietokoneen avulla ja sitten kirjoittanut soinnuksi. Saariaho on piirtänyt myös kaavakuvat musiikin eri parametrien muuttumisesta teoksen kuluessa, ne löytää esimerkiksi teoksesta Timbre - métaphora pour la composition. Myös levynkansibukleteissa saattaa olla tarkempia selityksiä teoksen rakenteesta ja sävellysprosessista.

Olen kokenut tarpeelliseksi esitellä Saariahon ideat teoksen säveltämisestä ennen teoksen kuuntelemista. Opiskelijat seuraavat taululta tai monisteesta Saariahon sävellystyön kaavioita, ja kuulokuvan yhdistämien visuaaliseen malliin on jo sinällään motivoiva ja opiskelijoiden käsitteellistämiskykyä avartava tehtävä. Tämän teoksen ajatusmallin soveltaminen muihin teoksiin on vaivatonta. Monilla muillakin 1900-luvun lopun säveltäjillä, kuten Klaus Huberilla, on ollut jonkinlainen graafinen malli sävellykselleen. Mutta graafisen kaavion piirtämistä (vaikka ryhmätyönä: yhdelle dynamiikka, toiselle säveltasot, kolmannelle jokin muu...) voi soveltaa sellaisiinkin teoksiin, joiden kohdalla säveltäjä itse ei ole sitä maininnut.

Kirjallisuutta

  • Barrière, J.-B. (ed.) 1991: Timbre - métaphora pour la composition. Paris: IRCAM, Christian Bourgois Éditeur.
  • Cscikszenmihalyi, M. 1991. Flow. The Psychology of Optimal Experience. New York: Harper Perennial.
  • Dufour, H. 1991. Musique, pouvoir, écriture. Paris: IRCAM, Christian Bourgois Éditeur.
  • Hopkins, R. 1990. Closures in Mahler's Music: The Role of Secundary Parameters. University of Pennsylvania Press.
  • Kramer, J. 1988: The Time in Music. New York: Schirmer Books.
  • Lloyd, G. 1993. Being in Time: Selves and Narrations in Philosophy and Litterature. London: Routledge.
  • Meyer, L. 1967: Music, the Arts and Ideas. Chicago: Chicago University of Chicago Press.

← 2. Äänet musiikin materiaalina 4. Rakenne →