• Artikkelit

• 1900-luvun musiikin säveltasoanalyysin opettamisesta
• Analyysin uudet alueet vai vanhat?
• Asteikkosoitto ja sävellajit soitinten alkeisopetuksessa
• Auditiivinen strukturointi osana musiikin perusteiden opettamista
• Elävää musiikkia
• Harmonian ja äänenkuljetuksen näkökulma pienoismuotojen analyysiin
• Intonaatio-oppia puhaltajille - torvi mukaan teoriatunnille?
• Intonaation perusteet
• Lämmittelystä
• Enemmän soittoa kuin puhetta
• Teoreettisia käsitteitä
• Intonaation perusongelmia
• Lopuksi
• Viitteet
• Kevätkori - arviointia lapsiryhmässä
• Käytännön satsioppia
• Luovia toimintamuotoja perustason teoria- ja säveltapailuopetukseen
• Moniäänisen kuoromateriaalin käyttö säveltapailuopetuksessa
• Musiikin alkuopetusta soittaen ja liikkuen
• Musiikin kuuntelun suloinen toimettomuus
• Musiikin työpaja - elämykselliset työtavat musiikinteorian ja säveltapailun opetuksessa
• Musiikkianalyysin alkuun - työskentelyesimerkkejä perusasteelle
• Pidätys ja purkaus - kaksi esimerkkikappaletta perusasteelle
• Pieni soitinopas
• Pienoismuotoanalyysin ongelmia
• Schenker-analyysi: hierarkkinen näkökulma tonaalisen musiikin rakenneanalyysiin
• Schenkeriläinen näkökulma pienoismuotojen opettamiseen
• Solmisoinnin historiaa: säveltapailun alkulähteiltä suomalaiseen koululuokkaan
• Stemmaaminen ja soitinnuksen alkeet peruskurssitasolla
• Tee oma tripla - rytmiharjoituksia säveltapailuun ja musiikkitietoon
• Transkriptio musiikinopetuksen välineenä
• Uuden musiikin merkityksiä etsimässä
• Yleinen nykymusiikkitieto?

Intonaatio-oppia puhaltajille - torvi mukaan teoriatunnille?

Ville Komppa Musiikinteorian opiskelija Sibelius-Akatemia vkomppasiba.fi

Intonaation perusteet Lämmittelystä Enemmän soittoa kuin puhetta Teoreettisia käsitteitä Intonaation perusongelmia Lopuksi Viitteet

Puhaltajien intonaation parantaminen tai parantuminen tapahtuu yleensä henkilökohtaisen opetuksen ja yhtyesoiton sivutuotteena. Osa opettajista tai yhtyeiden vetäjistä kiinnittää tähän paljonkin huomiota, jolloin parannusta epäilemättä myös tapahtuu. Mutta voisiko tai kannattaisiko ongelmaan tarttua suoremmin - rakentamalla kurssi, jonka tavoitteena olisi intonaation parantaminen, ja yhtyesoitto olisi tähän väline?

Pidin Espoon musiikkiopiston puupuhallinoppilaista kootulle ryhmälle intonaatiokurssin keväällä 2002. Idea kurssista syntyi Sibelius-Akatemian proseminaarityötä suunnitellessani. Lähtöoletuksena oli se, että yhteissoiton puhtautta eli lyhyemmin intonaatiota voi ja kannattaa opettaa omana kurssinaan. Arvioin proseminaarityössäni kurssin kulkua ja tuloksia oppilailta keräämieni palautteen ja itsearvioinnin pohjalta.

Kurssin oppitunneille osallistui läsnäoloaktiivisuuden vaihdellessa 6-12 soittajaa, jotka olivat yläaste- ja lukioikäisiä ja soittimessaan noin 3/3- ja I-tasolla. Tässä kirjoitelmassa pohdiskelen ennen kaikkea sitä, millä perusteilla - kurssilta saamani kokemus ja palaute huomioon ottaen - toteuttaisin vastaavan kurssin seuraavan kerran.

Intonaation perusteet

Tulostettava versio