Oppilas valintojen keskellä

Kun opetuksessa käytettäviä esimerkkejä pelkistetään todellisiin musiikillisiin tilanteisiin verrattuna, oppilaalle jää pienempi valitsemisen ongelma. On erotettu erikseen tarkasteltavaksi melodia, rytmi tai harmonia, tehty kaikista soinnuista saman pituisia ja rajoitettu sointivärien valikoimaa pelkästään pianon ääneen. Näin on rajattu ongelmakokonaisuuksia hallittavamman kokoisiksi ja säästetty aikaa. Musiikkiesitysten kuunteleminen äänitteeltä ilman pelkistämistä asettaa silloin oppilaalle uudenlaisia haasteita.

• Millainen on harmoninen rytmi ja sointujen sijoittuminen suhteessa musiikin muotoon? Missä harmonia vaihtuu? Mitkä sävelet kuuluvat rakenteellisiin harmonioihin, mitkä ovat koristelua?
• Millä kuulemistani soittimista on mikäkin tehtävä musiikillisessa kudoksessa - esim. mikä on basso? Millaisia suhteita eri stemmojen ja soitinten välillä vallitsee?

Sointikuva on usein sumuinen, kaikki yksityiskohdat eivät usein kertakaikkiaan kuulu ja erotu. Analyysiin kuuluukin myös "täydentävää kuvittelua", jossa yleinen musiikin ja tyylien tuntemus astuu mukaan. Mikä on todennäköistä, tyypillistä ja ylipäätään mahdollista? (Kysymyksestä lähemmin ks. Cook 1989, 1990.)

Valinnan vaikeudet alkavat kuitenkin jo paljon perustavammalta tasolta. Oppilaan on yksinkertaisesti osattava päättää, miten jäsentää oman työnsä: mistä aloittaa, mitä missäkin vaiheessa keskittyy kuuntelemaan ja missä järjestyksessä merkitsee havaintojaan. Hänen on siis itse opittava asettamaan itselleen sellaisia kysymyksiä, jotka opettaja rajatummissa tehtävätyypeissä on valmiiksi ratkaissut hänen puolestaan.

Kokemukseni mukaan monille oppilaille on aivan ratkaisevan tärkeää oppia käyttämään hyväkseen sellaistakin tietoa ja taitoa, jonka he periaatteessa aivan vaivattomasti hallitsevat. Fraasien ja lopukekohtien sekä melodian rytmin merkitseminen, toistuvien sävelten ja motiivien etsiminen ja harmonisen rytmin tiedostaminen ovat työvaiheita, jotka useimmille oppilaille ovat helppoja, mutta joita he helposti unohtavat käyttää. Olen opettanut heidät noudattamaan seuraavaa karkeaa työskentelymallia:

• Varataan viivastotila ja merkitään tarvittavat avaimet ja etumerkit. Olen havainnut käytännölliseksi varata ylimääräisen rivin omia merkintöjä varten.
• Naputetaan sykettä, tunnistetaan metrinen jäsentyminen ja päätetään tahtilaji.
• Merkitään tahdit valmiiksi ja hahmotellaan paperille fraaseja sekä mahdollisia sekvenssejä yms. kokonaisjäsennystä.
• Tehdään vapaamuotoisia havaintoja ja kuvaillaan musiikin tunnelmia ja omia vaikutelmia. Käytetään "omien merkintöjen riviä" jännitteiden ja purkausten, yllätysten yms. merkitsemiseen.
• Nuotinnetaan melodian ja tarvittaessa basson rytmiä viivastojen viereen muistiavuksi ja tapahtumien paikallistamista varten.
• Tarkistetaan tietoisuus perussävelestä ja lauletaan tarvittaessa toonika- ja dominanttisävelet. Tunnistetaan lopukkeita ja säännönmukaisuuksia kuten sekvenssejä, ääriäänten astekulkuja ja säännönmukaisia intervallikulkuja. Esitetään itselle erilaisia lisäkysymyksiä
• Tunnistetaan ainakin keskeisissä kohdissa, millä sävellajin sävelillä ääriäänissä liikutaan. Oppilaita voi opettaa laulamaan melodiasta ja bassosta reduktioita, pelkistettyjä kulkuja, ja tunnistamaan painokkaimpien sävelten sijainti sävellajin asteilla. Moni oppilaistani on kokenut tämän aluksi oudoksi ja lähtisi mieluummin nuotintamaan melodiaa pikkutarkasti alusta alkaen. Tonaalisen tietoisuuden kannalta on kuitenkin tärkeää oppia missä tahansa kohdassa "katsomaan kompassiin" ja tiedostamaan etäisyys toonikasta, eikä asia pienen harjoituksen jälkeen enää ole ylivoimainen.

Eteneminen määräytyy tietysti sen mukaan, mitä kussakin tapauksessa on päätetty valita musiikista nuotinnettavaksi ja analysoitavaksi. Näen oppilaiden taidot jäsentää omaa työtään ratkaisevan tärkeinä ajatellen opitun käyttökelpoisuutta tuntien ulkopuolella. Siksi pyrin tarkoituksellisestikin käyttämään myös riittävän laajoja tehtäviä, jossa jokaisen on pakko oppia etsimään itselle sopivia työtapoja. Melodian, rytmin, muodon ja harmonian tarkastelu samassa musiikkiesimerkissä tarjoaa lisäksi mahdollisuudet tehdä havaintoja musiikin eri parametrien vuorovaikutuksesta.

Olipa oppilaan henkilökohtainen musiikillinen tausta sitten mikä hyvänsä, fraasitason hahmotuksesta aloittaminen näyttää aina toimivan. Yksityiskohtaisemmassa työssä ilmeneekin sitten jo enemmän oppilaskohtaisia eroja.

Elävää musiikkia

Havaitsen jos osaan itse tehdä