Jousisoittimet

Viulun, alttoviulun, sellon ja kontrabasson vapaat kielet ja aloittelevan soittajan ääniala on merkitty nuottiesimerkin alkuun (tahdit 1...4). Vaikka teksti ja nuottiesimerkki sisältävät lähinnä viuluun liittyvää tietoa, on se sovellettavissa myös muille jousisoittimille.

Jousi- ja kielisoittimilla soitetaan usein ns. "asemissa". Ensimmäinen asema tarkoittaa käden sijoittumista otelaudan alkupäähän. Tällöin käytetään asteikkosoitossa hyväksi vapaita kieliä.

Sormien etäisyys toisistaan riippuu käytettävästä asteikosta ja puoliaskelien paikasta siinä. Termi "matala kakkonen" tarkoittaa esim sormitusta, jossa keskisormi on lähempänä etusormea kuin nimetöntä (tahdit 5-6). Jousi- ja kielisoittimilla sormien numerointi poikkeaa esim. pianonsoitossa käytettävästä numeroinnista, koska peukaloa ei käytetä.

Viululla helpoimmat asteikot ja samalla sävellajit ovat G- ja D-duuri, koska vapaat kielet ovat niissä mukana ja puoliaskelen paikka sijottuu useimmiten luontevasti kolmos- ja nelossormen väliin.

Hankalia säveliä ovat aloittelijalle vapaista kielistä puoliaskelen alempana olevat sävelet (tahti 7), jotka soitetaan pikkusormella. Jo peruskurssi 2/3-tasolla on tavallista soittaa myös 3. asemassa, jossa etusormi on (pientä) terssiä ylempänä kuin 1. asemassa. Kun vapaita kieliä ei käytetä vaan kaikki sävelet tulevat sormittamalla, niin sointi on tasaisempi.

Ylempiin asemiin mennään soittotaidon lisääntyessä ja samalla mahdollistuu saman sävelen tuottaminen eri kieleltä; G-kieltä käytetään usein tumman ja pehmeän sointivärin aikaansaamiseksi.

Veto- ja työntöjousi (tahti 9) merkitään muille kuin vasta-alkajille äärimmäisen harvoin. Yleensä "veto" tulee luontevasti tahdin alkuun, kohotahti taas soitetaan usein jousta työntäen.

Legatokaari on jousisoittimilla usein yhtä kuin ns. jousituskaari (tahti 10). Kaari määrää jousenvaihdot: kun kaari loppuu, vaihtuu myös jousen suunta. Yleensä kuitenkin soittajat (eivätkä säveltäjät) tekevät nuotteihinsa jousitukset, jotka virtuoositasolla saattavat olla jopa ammattisalaisuuksia. Jousisoittimilla on mahdollista tuottaa myös dynaamisia vaihteluja yhdelle pitkälle sävelelle (tahti 11).

Nopeat säveltoistot ovat kosketinsoittimilla hankalia. Sen sijaan jousisoittimilla nopea repetitio (tremolo) on tehokas ja yksinkertainen tuottaa. Lyhennemerkintää kannattaa myös käyttää (tahdit 12). Erilaisia soittotapoja on muitakin, esim:

  • pizzicato; näppäillen (tahti 13), ns. Bartok-pizzicatossa kieltä nostetaan kohtisuoraan ylös, jolloin se laskeutuessaan läjähtää otelautaa vasten. Paluu jousenkäyttöön merk. coll' arco
  • huiluäänet (harmonics) syntyvät koskettamalla kieltä kevyesti (tahti 14), oktaavin kohdalta (a) syntyy oktaavia korkeampi ääni kuin vapaalta kieleltä, kvintin kohdalta (b) duodesiimiä korkeampi ja kvartin kohdalta (c) kaksi oktaavia korkeampi sävel. Keinotekoiset huiluäänet (d) soitetaan pikkusormella etusormen painaessa kieltä.
  • con sord.; sordinon kanssa - senza sord.
  • sul ponticello; hyvin läheltä tallaa (metallinen sointi)
  • sulla tastiera, sul tasto, flautando, flautato; otelaudalta (ohut, huilumainen sointi)
  • col legno (tratto); jousen puuosaa hangataan kieliä vasten , col legno battutto; kieliä lyödään puuosalla

Jousenkäyttötapoja ovat mm.:

  • detaché (tahti 15) on perusjousitustapa
  • staccatoja on erilaisia ja yleensä muusikko päättää mikä jousitustapa on luontevin kun säveltäjä on kirjoittanut staccatomerkinnän
  • martellato, martelé (tahti 16) on "iskevä" jousilaji ja merkitään yleensä aksenttimerkillä tai kiilalla, siinä jousi pysyy koko ajan kielellä
  • spiccatossa (tahti 17) jousi "pompahtaa" kielestä jokaisen sävelen välillä ja se on kevyempi staccatojousitus
  • ricochet (tahti 18) tarkoittaa "heittojousta", jossa jousi hyppii kielellä oman liike-energiansa varassa - useita säveliä saman vedon aikana, merkitään usein staccatopisterivillä
  • sautillé (arco saltando, saltato) tarkoittaa myös pompahtelevaa jousenkäyttötapaa, joka lähtee kuitenkin kieleltä, sautillessa jousen suunta vaihtuu (hyvin nopea detache)
  • portato (louré) (tahti 19) tarkoittaa soittotapaa, jossa sama sävel soitetaan vaihtamatta jousen suuntaa, käytetään usein säestyskuvioissa, se merkitään tenutoviivan ja kaaren yhdistelmällä

Jousisoittimilla pystytään soittamaan myös kaksois- ja kolmoisotteita (tahti 20). Ne ovat vaikeita varsinkin jos niitä on peräkkäin ja sormea joutuu kesken sävelen vaihtamaan, kuten Paganinin kapriisissa. Vapaita kieliä voi käyttää hyvin kaksoisotteiden muodostamiseen jo peruskurssitasolla samoin kuin tremoloa.

Sovitettaessa jousisoittimille esim. pianomusiikkia (aloitteleville soittajille) on otettava huomioon monia asioita, esim.:

  1. Sävellaji tulee olla mahdollisimman helppo (esim. C-, G- tai D-duuri)
  2. Jousitukset: alkuperäisessä tekstuurissa ei välttämättä ole legatokaaria.
  3. Kaksoisotteet ovat vaikeita ellei toinen sävel ole vapaa kieli.
  4. Pianon arpeggiokulut on järkevää jakaa useammalle soittimelle rytmisesti mielekkäästi.
  5. Jos käyttää sovituksessa pizzicatoa, sordino tms. on jätettävä aikaa (tauko) vaihtaa soittotapaa.

← Puhaltimiin liittyvää tietoa Lyömäsoittimet →