• Artikkelit

• 1900-luvun musiikin säveltasoanalyysin opettamisesta
• Analyysin uudet alueet vai vanhat?
• Asteikkosoitto ja sävellajit soitinten alkeisopetuksessa
• Auditiivinen strukturointi osana musiikin perusteiden opettamista
• Elävää musiikkia
• Harmonian ja äänenkuljetuksen näkökulma pienoismuotojen analyysiin
• Intonaatio-oppia puhaltajille - torvi mukaan teoriatunnille?
• Kevätkori - arviointia lapsiryhmässä
• Käytännön satsioppia
• Luovia toimintamuotoja perustason teoria- ja säveltapailuopetukseen
• Moniäänisen kuoromateriaalin käyttö säveltapailuopetuksessa
• Musiikin alkuopetusta soittaen ja liikkuen
• Musiikin kuuntelun suloinen toimettomuus
• Musiikin työpaja - elämykselliset työtavat musiikinteorian ja säveltapailun opetuksessa
• Musiikkianalyysin alkuun - työskentelyesimerkkejä perusasteelle
• Pidätys ja purkaus - kaksi esimerkkikappaletta perusasteelle
• Pieni soitinopas
• Pienoismuotoanalyysin ongelmia
• Schenker-analyysi: hierarkkinen näkökulma tonaalisen musiikin rakenneanalyysiin
• Schenkeriläinen näkökulma pienoismuotojen opettamiseen
• Solmisoinnin historiaa: säveltapailun alkulähteiltä suomalaiseen koululuokkaan
• Stemmaaminen ja soitinnuksen alkeet peruskurssitasolla
• Mahdollinen kurssin sisältö
• 1. Soitinten opiskelu
• 2. Stemmaamisen perusteet
• Stemmaamisharjoituksia
• Terssi- ja sekstikulkujen muodostaminen
• Terssin korvaaminen
• Stemmaamisen ja soitonopiskelun yhdistäminen
• 3. Esitykseen valmistautuminen ja esitys
• Lisää harjoituksia
• Tee oma tripla - rytmiharjoituksia säveltapailuun ja musiikkitietoon
• Transkriptio musiikinopetuksen välineenä
• Uuden musiikin merkityksiä etsimässä
• Yleinen nykymusiikkitieto?

Stemmaamisen ja soitonopiskelun yhdistäminen

Soitinten käyttö stemmojen soittoon on jo mainittu. Rytmiikkaa, oktaavialoja ym. voidaan soveltaa tarkoituksenmukaisesti. Nuottiesimerkeissä (ympyröidyt numerot) on kuvattu tavoista vain muutamia. Niiden yhteydessä ainoastaan ääniala on rajoittava tekijä.

1. Taustastemmoissa oleellisia ovat käytettävät asteet, stemma 1 voi olla myös stemma 2:n alapuolella, koska oktaavialan valinta on vapaa ja stemmojen asettelu riippuu sävellajista.

2. Esimerkki perusharjoituksesta (II - V - I), jossa opettajan esittämän bassosävelen "kommenttina" tulisi oppilaiden tuottaa stemmat 1 ja 2. Tempon on oltava sopiva, jotta reaktioaika riittää, mutta tehtävä ei saa kuitenkaan tulla liian helpoksi. Sävellajia voidaan siirtää kromaattisesti tai kokoaskelin alaspäin.

3. Kuunnellaan melodia, hahmotetaan stemmaus ensin ilman bassoa. Sen jälkeen basson muodostavat oppilaat opettajan opastuksella. Rytmitys on (kuten jatkossakin) tässä vain esimerkkinä, sen voi suorittaa haluamallaan tavalla.

Lähde:Kasper E., Lampila R., Tikkanen R.: KOULUN MUSIIKKI 7. Otava , Keuruu 1985.

4. Harjoitus, jossa esiintyvät stemmojen 1 ja 2 kaikki mahdolliset ryhmittelyt (do-mi, do-fa, ti-mi ja ti-fa). Tässä tapauksessa stemmojen "asettelulla" on merkitystä, koska liike ti-mi > do-fa muodostaa rinnakkaiset kvintit jos stemmat ovat eri järjestyksessä (tahdit 1 - 2 ja 3-4).

Lähde:Kasper E., Lampila R., Tikkanen R.: KOULUN MUSIIKKI 7. Otava , Keuruu 1985.

5. Näyte siitä, että myös perinteisestä tonaalisesta harmoniankäytöstä poikkeava sävelmä voidaan toteuttaa yksinkertaisen stemmaamisen avulla. Alempi stemma (=stemma 1) pysyttelee tonaalisesti stabiilissa toonikasävelessä lähes loppuun saakka. Jännityksen synnyttää kuitenkin toistuva septimi-intervalli suhteessa bassoon.

6. Kun em. kaltaisia harjoituksia on tehty tarpeeksi, voidaan siirtyä sellaisiin, joissa karakterisävelet (soinnun 3 ja 7) näyttelevät merkittävää osaa. Tyypillisessä 12 tahdin boogie-woogie -kuviossa taustastemmat muodostavat keskenään aina tritonuksen. Toinen sävel on aina 7, toinen 3. Tällainen harjoitus valmistaa vähitellen kromatiikan käyttöön (esim. välidominanttiset kulut).

Lähde:Kasper E., Lampila R., Tikkanen R.: KOULUN MUSIIKKI 7. Otava , Keuruu 1985.

Terssin korvaaminen

3. Esitykseen valmistautuminen ja esitys

Tulostettava versio