Kodály - konsepti
Unkarilainen säveltäjä Zoltán Kodály (1882-1967) oli tietoinen aiemmin kuvatusta Curvenin menetelmästä ja oli sitä mieltä, että se oli hyvä ja toimiva systeemi ja palveli hänen kaavailemaansa kokonaisvaltaista unkarilaisen musiikinopetuksen uudistusta. Kodály ehdotti 1930-luvulla, että Unkarin musiikinopetuksessa käytettäisiin hyväksi Tonic Sol-fa -menetelmää. Metodin soveltamisen unkarilaisille sopivaksi hän antoi oppilaansa Liszt-akatemian professorin Ádám Jenön tehtäväksi.
Toinen Kodályn oppilas, Suomessa vaikuttanut Akos Papp, kuvailee työn alkuvaiheita: Ádám Jenö vetäytyi kirjoittamaan suunnitelmaa Kékestetöön, missä Zoltán Kodályllä oli valtion lahjana pieni hotellisviitti Unkarin korkeimman vuoren kukkulalla. Kun Ádám Jenö palasi kuukauden parin kuluttua Budapestiin ja näytti Kodálylle suunnitelmansa, tämä vilkaisi sen läpi nopeasti ja sanoi: "Erinomaista". Siitä hetkestä ja tapahtumasta 1940-luvun alkupuolella alettiin rakentaa unkarilaista säveltapailumenetelmää, joka on viime vuosikymmeninä tullut tutuksi ympäri maailmaa Kodály-metodina. (Ks. myös Törmälä 2005.)
Vuonna 1943 Ádám Jenö kirjoitti kirjan Melodinen laulunopetus relatiivisen solmisaation mukaan (Modszeres Énektanítás A relative szolmizáció alapján). Jenö teki vielä neljä kirjaa yhdessä Zoltán Kodályn kanssa. Ne olivat peruskoulun laulukirjoja ja ilmestyivät vuonna 1948. Kodálylla oli useita hyviä oppilaita, jotka veivät aloitettua suunnitelmaa voimakkaasti eteenpäin kehittäen ja tarkentaen sitä. Heistä mainittakoon Helga Szabä, Melinda Kistétényi, Katalin Forrai sekä Erzsebet Szönyi, joka laati 1954 kirjan 100 oppituntia eli kokoelman Musiikin lukeminen ja kirjoittaminen I-III (A zenei írás-olvasás módszertana).
Kun tiedetään unkarilaisen menetelmän lähtökohdat, olisi parempi käyttää nimitystä Kodály - konsepti = suunnitelma, luonnos. (the Kodály Consept). Kodály-konseptin palvelukseen sovelletun Tonic Sol -fa metodin periaate on, että kaikkien duurien perussävel on DO. Rinnakkaisen mollin perussävel LA löytyy viivastolla kaksi paikkaa alempaa eli DO ja LA eivät ole kiinteitä, paikallaan olevia. Duurikolmisointu on aina DO-MI-SO ja mollikolmisointu aina LA-DO-MI. Tapailu aloitetaan pienelle lapselle luonteenomaisimman intervallin, pienen terssin, "käki-terssin" sävelistä SO - MI. Vähitellen lisätään mukaan uusia säveleitä ja päästään pentatoniseen asteikkoon. Siitä edetään kokoasteikkoon ja rinnakkaiseen molliin. Menetelmä on looginen ja käsimerkit tuovat huikeita ulottuvuuksia koulujen musiikkikasvatukseen.
Se, että unkarissa otettiin käyttöön Tonic Sol-fa menetelmä, johti siihen, että metodi soveltuu ja sitä käytetään erittäin paljon juuri unkarilaisessa ympäristössä. Pustan kansan sävelmät ja kansanlaulut ovat paljon lähempänä pentatoniikkaa ja moodeja kuin esimerkiksi suomalaiset vahvasti molli- ja duuri - sidonnaiset sävelmät.
Aksel Törnudd
|
”Räikkönen -konsepti”: vastaavia aineksia Suomessa
|
 Tulostettava versio |