Lähestymistapoja harmonian kuunteluun

Erilaisissa oppikirjoissa ja opetustraditioissa lähestytään tonaalisen musiikin kuulonvaraista analyysia ja nuotintamista toisinaan lineaarisesti, kaksiäänisyydestä asteittain äänten määrää lisäten, toisinaan taas tarkastelemalla tekstuuria vertikaalisesti sointuina. Aiheesta on oikeastaan vaikea puhukaan ottamatta jo kantaa hahmotussuuntaan: joko "kuunnellaan harmonioita" tai "tehdään moniäänistä diktaattia". Suomalainen opetus on ainakin oppikirjoissa ja tutkintovaatimuksissa painottunut vertikaaliseen näkökulmaan: "sointujen kuuntelu" on huomattavasti painottuneempaa kuin esimerkiksi päällekkäisten linjojen välisen vuorovaikutuksen tarkastelu.

Säveltapailun didaktisten oppaiden sekä omien ja kollegoideni opetuskokemusten perusteella harmonian kuunteluun käytetään esimerkiksi seuraavanlaisia lähestymistapoja (ks. erityisesti Karpinski 2000):

Erottelustrategia

Tunnistetaan soinnut laulamalla ja nimeämällä peräkkäin sointuun kuuluvat sävelet. Menetelmää suositaan etenkin relatiivisen solmisoinnin yhteydessä (ks. esim. Hakkarainen 1994), jolloin solmisaationimistä on heti pääteltävissä soinnun aste. Tämä näyttää luontevalta lähestymistavalta nimenomaan melodiasoittajille. Menetelmä käy kuitenkin hitaaksi heti kun musiikin harmoninen rytmi on nopea, ja lisäksi vaarana on, että sointuasteet jäävät merkitsemään oppilaan kokemuksessa vain teknisiä sävelkokoelmia vailla yhteyttä musiikin tunnelmiin, jännitteisiin ja muotoon.

Yksittäisten sävelten erottelustrategia pettää usein myös silloin, kun sointikuva on sumuinen eivätkä kaikki äänet erotu. Jotta opittaisiin analysoimaan erilaisia tekstuureja, tarvitaan tueksi muitakin lähestymistapoja.

Kokonaishahmostrategia

Tunnistetaan soinnut kokonaishahmoina. Lähestymistapaa käytetään usein samalla kuin puhutaan sointufunktioista: opitaan tuntemaan kokonaisvaltaisesti soinnun "subdominanttisuus" tai "dominanttisuus" erittelemättä tai nimeämättä yksittäisiä säveliä. Strategia on helposti yhdistettävissä musiikin tunnelmien ja karakterien tarkasteluun, ja se auttaa silloinkin kun yksittäiset sävelet ja stemmat eivät erotu. Suomalaiseen säveltapailun opetukseen vakiintunut tehtävätyyppi ELMU eli elävän musiikin kuunteluanalyysi onkin tavallisimmin tapahtunut tätä strategiaa käyttäen (ks. esim. Raitio 1995).

Yksi ajattelutapa on nähdä kokonaishahmona tunnistaminen tulokseksi, johon päästään opetuksessa muiden keinojen kautta. Oppilas voi esimerkiksi aluksi tunnistaa soinnut erittelemällä yksittäiset sävelet ja vähitellen oppia suoraan kokonaishahmoina tunnistamaan tavallisimmat tilanteet. Apuna voi käyttää myös tietoa sointujen tyypillisistä käyttöyhteyksistä ja eri laatuisten kolmisointujen sijainnista duurin ja mollin eri asteilla.

Sointujen tunnistamista kokonaishahmoina on toki mahdollista harjoitella suoraan ilman välivaiheita - ainakin sellaisten soitinten soittajille, joille soinnut ovat oman konkreettisen toiminnan kautta tuttuja. Sointu ilmenee nuorellekin pianistille tai kitaristille konkreettisena kokonaisuutena, joka mahtuu kerralla käteen. Jos sen sijaan yritetään opettaa yksinomaan tällä tavalla melodiasoittajaa, jolla ei ole fyysistä tuntumaa kokonaisten sointujen käsittelyyn, tuloksena voi kokemukseni mukaan olla joko turhautumista tai pinnallisia ulkomuisti- ja arvailustrategioita. Musiikillinen hahmottaminen on lopulta kovin sidoksissa ihmisen kehollisuuteen: on sangen vaikea kuvitella sellaista, mitä ei osaa millään tavalla itse fyysisesti toteuttaa.

Yksipuolinen nojautuminen hahmostrategiaan näyttäisi ongelmalliselta silloin, jos oppilaan taito lukea ja kirjoittaa melodioita on heikko. Hän saattaa kyllä oppia tuntemaan tavallisimmat soinnut suoraan tunnelman perusteella. Sointuvalikoiman monipuolistuessa ajaudutaan kuitenkin helposti arvailuun, ellei lisäksi opita tunnistamaan, monennellako sävellajin sävelellä ääriäänet milloinkin liikkuvat.

Bassostrategia

Bassoon tunnistamisesta aloittaminen vaikuttaa musiikinteoreettisesti järkevältä strategialta, koska basso antaa tonaalista rakenteista jo varsin jäsentävän kuvan. Alemman äänen erottamista voidaan erityisesti harjoitellakin esimerkiksi laulamalla kaksiäänisten musiikkiesimerkkien alempaa ääntä ja soittamalla ylempää. Hauskaksi ohjelmanumeroksi on osoittautunut laulaa tai soittaa tutun teoksen bassoa levyä kuunnellen: jakso kerrallaan ensin kuulonvaraisesti ja sitten partituurin avulla tarkistaen. Monille oppilaille basson seuraaminen tuottaa kuitenkin niin paljon vaikeuksia, että yksipuolinen jähmettyminen tähän strategiaan tuo heidän eteensä kohtuuttomasti vaikeuksia. Yhtenä harjoitettavana näkökulmana strategia kuitenkin puolustaa paikkaansa.

Soinnun jäsenen tunnistaminen

Tunnistetaan sävelen asema soinnussa. Lähestymistapaa on painotettu viimeaikaisessa keskustelussa orkesterisoittajien ja kuorolaisten erityistarpeista säveltapailussa. Nopea ja tarkka intonaation säätäminen edellyttää kykyä paikallistaa itse soitettu ääni suhteessa muihin stemmoihin, sointuina ajatellen siis tunnistaa, soittaako perussäveltä, terssiä vai kvinttiä. Saman tien taitoa voidaan muutenkin hyödyntää harmonia-analyysissa, kunhan yksi stemma on ensin osattu paikallistaa sävellajissa. Jos esimerkiksi tunnistaa melodiasta sävellajin kuudennen sävelen ja tunnistaa sen soinnun terssiksi, selviää samalla harmoniakin. Tämä on osoittautunut oivaksi kiertotieksi myös niille oppilaille, jotka eivät osaa suoraan seurata bassoa linjana. Olen samassa yhteydessä rohkaissut oppilaitani myös harjoittelemaan melodian sävelten paikallistamista sävellajin asteille keskeltä melodiaa: ei tarvitse eikä kannata nuotintaa melodiaa alusta asti kyetäkseen paikallistaman asemansa sävellajissa.

Kontrapunktiset strategiat

Tunnistetaan äänten välisiä kontrapunktisia tapahtumia: liikesuuntia, etäisyyksiä, säännönmukaisia intervallikulkuja. Mikäli oppilaat tottuvat tunnistamaan ääriäänten välisiä tyypillisiä kulkuja sekä kadensseissa että niiden välillä, näkökulma antaa jo tonaalisen musiikin rakenteista varsin kattavan kuvan ilman asteanalyysiakin. Ääriäänistä on toisaalta mahdollista myös edetä tarkastelemaan sointujen tavallisia käyttötapoja ja hienojakoisempia äänenkuljetustapahtumia. Kun tyypilliset tilanteet alkavat käydä tutuiksi, basson erottamisen ongelmat eivät enää ole entisen kaltainen este: vaikkapa rinnakkaisdesiimikulku tunnistetaan tutuksi kokonaisuutena ilman että tarvitsee erottaa kristalliskirkkaasti jokaista ääntä kenties sumuisestakin tekstuurista. Ääriäänten välisiä intervallisuhteita kannattaakin oppia tunnistamaan myös usean oktaavin laajuisina.

Kontrapunktinen tarkastelu on suomalaisessa säveltapailunopetuksessa ollut perinteisesti niukasti esillä. (Sopivaa ohjelmistoa tosin on teoksessa Hakkarainen & Sármási 1998). Esittelen toisessa kirjoituksessani pienten musiikkiesimerkkien avulla kaksiäänisen analyysin mahdollisuuksia täydentämään yleisemmin käytössä olevia keinoja.

Stemmoina kuuntelu

Moniäänistä musiikkia on tietysti myös mahdollista hahmottaa yksinkertaisesti nuotintamalla, solmisoimalla tai muuten tunnistamalla päällekkäiset stemmat. Tämä onkin sangen oleellinen taito esimerkiksi silloin, kun haluaa kirjoittaa yhtyeelle soitettavan version äänitetystä kappaleesta. Oppilaiden hahmotusvalmiuksia ajatellen tarkkailisin kuitenkin kriittisesti, minkä tasoista tiedostamista stemmojen kirjoittamiseen liittyy. Toimitus saattaa olla sangen mekaaninen, eikä oppilas välttämättä havaitse äänten välisiä ristiriitaisuuksia tehtyään virheen yhden stemman kirjoittamisessa. Harmonioiden ja kontrapunktisten suhteiden tiedostamista on hyvä tukea rinnalla.

Kun opetuksessa tutustutaan tonaalisiin rakenteisiin oman toiminnan kautta, tässäkin tulee kehitetyksi aina valikoivasti joitakin strategioita. Laulujen säestäminen tukee useimmiten hahmostrategiaa, joskin mukaan on mahdollista liittää myös tarkempaa säveltasojen ja melodian ja basson etäisyyksien analyysia. Toisen äänen soittaminen ja toisen laulaminen taas kehittää kykyä erottaa stemmoja yhtä aikaa soivasta tekstuurista. Myös rinnakkaiskulkujen ja pidätysten kaltaiset tekniikat sopivat hyvin kokeiltaviksi omien säestysten ja pienten sävellysharjoitusten muodossa.

Havaitsen jos osaan itse tehdä

Ongelmana merkinnät?

Tulostettava versio