Sointujen merkintätapoja

Tässä materiaalissa käytetään soinnuissa kolmea eri merkintätapaa: kenraalibasso-, reaalisointu- ja funktiomerkintä. Kenraalibassonumerot ja reaalisointumerkit ovat ohjeita soittajalle, kun taas funktio- eli astemerkintä on etupäässä analyysin työkalu.

Kaikki merkintätavat samassa esimerkissä:

Kenraalibassomerkintä

Kenraalibassomerkinnässä on kirjoitettu bassostemma kokonaan nuoteille. Numerointi ilmaisee intervalleja bassosta ylöspäin. Esimerkiksi numerot 6 ja 7 tarkoittavat seksti- ja septimisointuja. Pelkkä bassosävel ilman numeroa tarkoittaa kääntämätöntä kolmisointua. Sointujen laadut riippuvat etumerkinnästä, mutta niitä voidaan myös muuttaa numeroihin liitetyillä kromaattisilla merkeillä.

Sonaatti op. 5 nro 7, Corrente

Reaalisointumerkintä

Reaalisoinnuissa merkitään soinnun pohjasävel ja laatu. Sointujen bassosävel voidaan merkitä kenoviivan jälkeen. Numeroilla merkitään kolmisointuihin lisättyjä intervalleja pohjasävelestä ylöspäin.

Rosvo-Roope

Funktiomerkintä

Funktio- eli astemerkintä kertoo soinnun asteen ja samalla tonaalisen funktion. Sointuasteiden avulla on helppoa käsitellä sointujen suhteita sävellajista riippumatta.

Sonaatti pianolle f-molli op. 2 nro 1, I osa