2. Äänet musiikin materiaalina
Johdanto
Kuunnellaan kuvailevaa ja matkivaa musiikkia varhaisemmilta vuosisadoilta. Kuuntelutehtävänä on pohtia, minkälaisten musiikin elementtien tai piirteiden avulla näissä on jäljitelty kuvauksen kohdetta:
- Janequin (1485-1558): La Bataille
- Biber (1644-1704) : Sonata representativa: osat Sammakko, Kukko ja kana, Viiriäinen Corrette (1709-1795): Combat navale
- Honegger (1892-1955): Pacific 231
(Vastauksissa on tullut yleensä esiin mm. liikkeen ja äänen jäljittely rytmiikan, säveltasojen, harmonian ja soittimien avulla.)
1900-luvulla säveltäjät kiinnostuivat uudella tavalla äänestä musiikin materiaalina:
- Äänitystekniikan kehittyminen vuosisadan alussa
- Sonogrammi toi 1940-luvulla äänen spektrin näkyväksi
- Tietokone ja live-elektroniikka
Nimitysten opettaminen:
(Schrader, 1982)
Mikäli halutaan mainita jotakin tähän aihepiiriin liittyvästä tutkimuksesta, voi todeta esim. kiinnostuksen äänen havaitsemiseen ja kuuloapparaatin toimintaan: psykoakustiikka syntyi 1960-luvulla, kun fysiikan lainalaisuudet eivät selittäneet havainnon lainalaisuuksia.
Teoksia
- Pierre Schaeffer 1948: Etydi rautateille (konkreettinen musiikki)
- Edger Varèse 1958: Poème Electronique (akusmaattinen musiikki)
- Karlheinz Stockhausen 1956: Gesang der Jünglinge (pojan laulama katolinen liturginen teksti nauhamusiikin pohjana)
- Karlheinz Stockhausen 1959-60: Kontakte (ensimmäinen 4-kanavateos, äänimodulaatioita)
- Jean-Claude Risset, 1969: Mutations (äänen korkeuden liukumat, jatkumot, illuusiot)
- Xenakis 1970: Hibiki-Hana-Ma (12 kanavaa ja 800 kaiutinta Japanissa)
- Michaël Levinas 1979: Ouverture pour une petite fête etrange (jatkumo nauhalta orkesterisointiin)
- François-Bernard Mache 1972: Korwar (cembalo ja nauha, mm. katkaravun ääniä, Khosan kieltä, vesipisaran putoaminen lehdelle ym.)
- Magnus Lindberg 1982: Action - Situation - Signification, osa Fire
- Philippe Manoury 1988: Pluto (Midi-piano ja elektroniikka, epäluonnolliset resonanssit)
Tehtäviä
Olen kuunteluttanut tähän aihepiiriin liittyviä teoksia soveltuvissa määrin ja koonnut opiskelijoiden kokemuksia ja tarkasteltavia asioita seuraavien käsitteiden kautta. Olen piirtänyt taululle käsitekulmion (tätä on turha etsiä lähdekirjallisuudesta, nimitys on minun keksimäni), jonka kärjiksi olen laittanut tehtävänä olevat asiat: ensin pelkän pisteen (tarinan keksiminen), sitten kolmion (tarina, äänen lähde, äänitapahtumat), kolmantena neliön (tarina, äänten lähde vai "musiikki musiikkina"-tyyppinen ajatus), kunnes neljännen tehtävän, Kontakten, kohdalla olemme vain keskustelleet.
Kuuntelun, tehtävien ja keskustelun tavoitteena on ollut totutella aistimaan ja kuvailemaan 1900-luvun musiikin äänimaailman eri puolia, myös hälyisyyttä. Joskus olen myös kysellyt, ovatko nämä teokset opiskelijoiden mielestä musiikkia, voisivatko nämä jossain olosuhteissa olla musiikkia sekä sitä, mitä säveltäjät ovat mahtaneet toivoa saavuttavansa näillä sävellyksillä. Anekdooteilla sävytetyt taustatiedot säveltäjistä saavat ymmärryksen ainakin itämään ja ennen kaikkea muistin aktivoitumaan.
- kuunneltava teos (Etydi rautateille)
- kuunneltava teos (Mutations)
- kuunneltava teos (Korwar)
- kuunneltava teos (Kontakte)
mitä tunnet tai kuvittelet? (Vastauksissa vettä avaruutta jne.- ei yleensä ihmisiä.)
- kuunneltava teos (Action - Situation - Signification, osa Fire)
Kirjallisuutta
- Chion, M. 1982. La musique électroacoustique. Que-sais-je? Paris: Presses Universitaires de France.
- Schaeffer, P. 1966. Traité des objets musicaux. Paris: Editions du Seuil.
- Schandler, B. 1982. Introduction to Electro-avcoustique Music. Englewood Cliffs, New Jersey: Prestice Hall Inc.
- Slawson, W. 1985. Sound color. Berkley and Los Angeles. University of California Press.
Lauluääni
Johdanto
Kuunteluesimerkkejä vanhemmasta musiikista äänen ja kehollisuuden suhteesta:
- Vokaalinen ja instrumentaalinen tyyli erkanivat 1600-luvulla (kuunteluesimerkki jostakin barokkioopperasta)
- Bel canto, kaunolaulu
- 1800-luvun vastapoolit
- 1800-luvun melodraamat, esimerkiksi Sibeliuksen Metsänhaltia
- 1900-luvulla uusia laulutapoja, mm. puhelaulu
- 1900-luvun virtuoosinen laulutyyli
Tekstin ja musiikin suhdetta voi käsitellä ensin vain sanallisesti:
Lauluääni yhtä aikaa "soitin" ja tekstin lausuja ( Stockhausen, Boulez, Berio, Babbit, Lutoslawski, Crumb). Äänteistä tulee musiikin materiaalia, säveltäjät eivät pohdi pelkästään tekstin merkityksiä vaan niiden äänneasua ja lauluäänen kaikkia mahdollisuuksia.
Russolon äänten luokittelu (1913) (siteerattu Watkins 1988, s. 237):
- Rumbles, roars, explosions, crashes, spasches, booms
- Whistles, hisses, snorts
- Whispers, murmurs, mumbles, grumbles, gurgles
- Screeches, creaks, rustels, buzzes, crackles, scrapes
- Noices obtained by percussion on metal, wood, skin, stone, terracotta etc.
- Voices of animal and men: schouts, screams, groans, schrieks, howls, laughs, wheezes, sobs.
Seuraavia teoksia en ole löytänyt levyltä, mutta nämä voi mainita:
- Milhaud'n tekstittä laulava kvartetti teoksessa L'homme et son désir (1918)
- Kurt Schwitterin foneettinen teksti teoksessa Sonata in Urlauten (dadaismi)
Voidaan myös lukea jokin Ezra Poundin runo.
Tehtäviä
- Yleisenä tehtävänä tekstin roolin tarkkailu
- Runoihin / teksteihin paneutumista ja vertailua esimerkiksi renessanssin madrigaalien sävelmaalailuun
- Millä kaikilla tavoilla teoksessa käytetään ihmisääntä? Laulun fyysisen ilmaisutavan merkitys? Mihin erilaiset äänenkäyttötavat tuntuvat yhdistyvän tai viittaavan? Miten ne tuntuvat palvelevan tekstin tulkintaa?
Teoksia
- Schönberg: Pierrot lunaire, osat 18, 21 (1913) (käsitelty jo 1. luvussa: laulutapojen vertailu Schumannin Dichterlieben kanssa)
Piirtoheitinkalvo taustatiedoiksi
Arnold Schönberg (1987-1951): Pierrot lunaire (1912)
- Schönbergin toinen kausi: atonaalisuus, ekspressionismi
- Sprechstimme (puhelaulu), Klangfarbenmelodia (sointivärimelodia)
- Albert Giraudin runokokoelma kylähullusta Pierrotista (Petrushka, Pagliacco, Pajazzo)
Kolme osaa:
- 1-7: Kuu on pakkomielle humaltuneelle ja surulliselle klovnille, Pierrot'lle. Laulut esittelevät hänen toiveitaan, rakkauksiaan, pelkojaan.
- 8-14: Syyllisyys ja häpeä ahdistavat Pierrot'ta.
- 15-21: Masentuneen Pierrot'n mieli kevenee, mutta syyllisyys vaivaa häntä vielä, kunnes hänen humalansa haihtuu.
Laulu 18, Der Mondfleck:Renessanssin vokaalipolyfoniasta periytyviä äänen-kuljetuksen keinoja: pianolla 3-ääninen fuuga, muut soittimet myötäilevät
Sanastoa:
- diminuutio = pienemmin aika-arvoin
- retroversio = lopusta alkuun
Laulu 21, O Alter Duft aus Märchenzeit: Kaikki 8 soitinta ja vaimeneva puhelaulu. Muistelu - perinteinen ilmaisu (terssit,kolmisoinnut)
- Alban Berg: Lulu (prologi) (1935) (mitkä piirteet ovat virtuoosisia, vaikeita toteuttaa?)
- Karlheinz Stockhausen: Gesang der Jünglinge (1956) (syntyykö tekstille mitään merkitystä? onko muilla äänillä ja vokaaliosuudella jokin yhteys?)
- Boulez: Le marteau sans maître, osat 3 ja 6 (1954) Pli selon Pli (1957-62) (pistemäisyys, pohjustaa 4. lukua. On hyvä vilauttaa myöhemmin käsiteltäviksi tulevia teoksia etukäteen, sillä keskustelu ja käsitteleminen on paljon rikkaampaa kun niistä on jo jonkinlainen kuulokuva. Tutun ja täysin vieraan musiikin käsittelyn välillä on suuri ero!)
- Lutoslawski: Trois poèmes d'Henri Michaux (1963) (1. osa: sointikenttä, pohjustaa 4. lukua)
- Berio: Sinfonia, 2. osa (1968) Kuuntelutehtävänä on pohtia Berion kuvaamaa "melkein ymmärtämistä": mitä säveltäjä on tällä mahtanut tavoitella?
Piirtoheitinkalvo pohjustukseksi
Berio: Sinfonia (1968)
- Sinfonia Å soida yhdessä
- 8 lauluääntä ja soittimet
- Jatkuvuus tekstin ja soitinosuuksien välillä: puhutun ja lauletun välillä, harmonisten tilanteiden välillä.
- Berion tavoittelee "melkein kuulemista", "melkein ymmärtämistä", ja tekstin ymmärrettävyys on hänelle "osa musiikin rakennetta".
Sinfonian tekstielementit Berion kuvaamina:
- Tekstissä fragmentteja Levi-Straussin tekstistä Le cru et le cuit (Brasilian myyttejä veden alkuperästä).
- Kahdeksan laulajaa vaihtelevat äänteitä, joista lopuksi muodostuu "O Martin Luther King".
- S. Beckettin The Unnamable
- Mahlerin 2. sinfonian 4. osan alku ja hyvin lyhyet katkelmat edellisistä osista
- Edelliset tekstit saavat narratiivista sisältöä ja jatkuvuutta
Viimeinen osa kokoaa erilaisten osien erilaisuuden, ja jatkaa kesken jääneitä kehitelmiä. Viides osa on Beriolle edellisten "analyysi".
- Maxwell Davies: Eight Songs for a Mad King, osat 3 ja 7 (1969) (monia tarkkailtavia puolia, kuten: Äänenkäytön tapa hulluuden kuvaamisessa, voi verrata vaikka Verdin Machbethiin. Mitä tyylilainojen käyttäminen ilmentää? Mitä teos vaatii esittäjältä?)
- Crumb: Ancient Voices of Children (1970)
Piirtoheitinkalvo taustatiedoiksi
nuottiesimerkki löytyy teoksesta Watkins 1988
George Crumb (1929-)
- 1960-luvulla esiin noussut säveltäjä, "uuden vokalismin" edustaja. Non-sense-laulutyylin sijaan mm. Garcia Lorcan tekstejä.
Musiikissa vaikutteita Euroopasta:
- Weberniltä: säästeliäs kirjoitustapa
- Debussyltä: impressionistinen sointimaailma
- 1200-luvun musiikista: gregoriaaniset linjat, moodit, organum-tyyli
- eksotismi: lyömäsoitinefektit, teatterin eleet
Ancient Voices of Children (1970)
- sopraano, poikasopraano, oboe, mandoliini, harppu, elektroninen piano, lelupiano,lyömäsoittimia (mm. tamtam, kapulat, marakasit, tiibetiläisiä rukouskiviä (= litofoneja),japanilaisia temppelikelloja)
- partituurin ratkaisut: miten kirjoittaa nuotein?kolmas tanssi "tempo di bolero" on ympyrän muotoisella nuottiviivastolla
- Lorcan runot ja Crumbin sanoin "elämän peruskäsitteet" musiikin kielellä: elämä, kuolema, rakkaus, maan tuoksu, meren ja tuulen äänet
- tyylillisten elementtien rinnastus: esim. flamenco ja Anna Magdaleena Bachin nuottikirja
- Vertailu: Sibeliuksen Myrskyn osat Miranda ja Caliban sekä Saariahon Miranda's Lament ja Caliban's Dream.
1. Aistit, eleet, tunteet - musiikkia ihmisille? | 3. Musiikki, aika ja tila |
Tulostettava versio |