Lindbergin Ferian alku

Lindbergin teos Feria (1997) on edustava esimerkki 1900-luvun lopun suomalaisesta musiikista ja havainnollistaa hyvin ideoita matalahierarkkisesta musiikista. Esimerkissä 16 esitän laatimani pianoreduktion teoksen ensimmäisestä seitsemästä tahdista. Havaitaan, että keskeinen elementti näissä tahdeissa on esimerkin 16 ylemmälle viivastolle jäljentämäni teema. Olenkin kehoittanut oppilaita tarkastelemaan teemaa ja pohtimaan, minkä periaatteiden mukaisesti sen säveltasot jäsentyvät.

Esimerkki 16: Lindbergin Ferian tahdit 1-7. Pianoreduktio on omani.

Esimerkissä 17 olen kuvannut teeman säveltasojen jäsentymistä. Sävelet ges2 ja f2 sävelten e2 ja g2 välissä hahmottuvat lähinnä lomasäveliksi, joten olen kuvannut niitä mustilla nuoteilla kohdan (a) mukaisesti. Esimerkin 16 pianoreduktion alemmalla viivastolla näytetyt valkoiset nuotit kuvaavat jousien soittamia pitkiä ääniä. Äänet hahmottuvat mielestäni lähinnä taustapedaaliksi, joka kaiuttaa teeman säveltasoja. Jousien soittamilla sävelillä ei siksi ole itsenäistä rakenteellista merkitystä, vaan ne tulisi ymmärtää teeman sävelien johdannaisina. Olen edellä esitetyn pohjalta sitä mieltä, että vaikka sävelien ges2 ja f2 nopeat lomasävelkulut jäävätkin soimaan jousiin päällekkäisintervallina, pitäisin mainittujen sävelien ensisijaista rakenteellista tulkintaa kuitenkin hajasävelisenä enkä soinnullisena.

Esimerkki 17: Ferian säveltasojen jäsentyminen tahdeissa 1-7.

Edellä tarkastellun, hyvin lähellä musiikin pintaa esiintyvän lomasävelkulun lisäksi ei teemasta varsinaisesti hahmotu muita säveltasojen välisiä hierarkioita. On vain yksi iso pinta. Olen kuvannut muita teemassa esiintyviä säveltasoja valkoisilla nuoteilla näyttääkseni, että ne ovat kaikki samalla rakennetasolla. Nämä säveltasot voidaan mielestäni pelkistää yhdeksi isoksi soinnuksi esimerkin 17 kohdan (b) mukaisesti. Tässä, kuten myös Lutoslawskin 3. sinfoniassa, sävelten rekistraalisella asettelulla on tärkeä merkitys: jokainen sävelluokka esiintyy vain yhdessä rekisterissä. Tarkastelemalla kohdassa (b) esitetyn soinnun intervallirakennetta havaitaan, että sointu muodostuu kahdesta limittyvästä vähennetystä septimisoinnusta, jotka sijaitsevat kvintin etäisyydellä toisistaan. Voidaan ajatella, että kohdan (b) sointu on muodostettu joko monistamalla vähennettyä septimisointua kvintillä tai vaihtoehtoisesti monistamalla kvinttiä vähennetyllä septimisoinnulla. Näin ollen kohdan (b) soinnun ja Lutoslawskin 3. sinfonian alkua hallitsevan soinnun (esimerkki 14) intervallirakenteet on muodostettu samanlaista monistamisperiaatetta noudattamalla.

Matalahierarkkisesta musiikista

Lopuksi