Stemmaamisharjoituksia

(kts. esimerkit tekstiosuuden jälkeen olevissa nuottiesimerkeissä)

Esimerkki 1

• aluksi hahmotetaan annetun (=kuullun) basson sävelen päälle tyydyttävä intervalli.
• valittavana on vain kaksi säveltä, toonika ja johtosävel.
• huomataan, että tahdissa kolme voivat molemmat sävelet olla tyydyttävässä harmonisessa suhteessa basson säveleen, seksti on kuitenkin parempi kontekstissa

Esimerkki 2

• opettaja soittaa valmiin melodian ja basson
• oppilaat laulavat tai tapailevat soittimellaan taustastemmasävelen (edelleen vain kaksi vaihtoehtoa
• melodian voivat oppilaat sommitella itsekin. Myös erilaisia bassokulkuja voidaan antaa oppilaiden keksittäväksi. Alkuvaiheessa bassossa ei kuitenkaan käytetä johtosäveltä.

Esimerkki 3

• opettaja soittaa valmiin melodian ja basson ja tehtävänä on luoda kaksi taustastemmaa
• nelisoinnut ovat harmonisessa mielessä tyydyttäviä, koska ne ovat käyttömusiikista tuttuja.

Taustastemmojen määrää voidaan lisätä: kussakin stemmassa on vain kaksi säveltä, joista ylempi sävel on vakaa ( * tai *), alempi jännitteinen (* tai *).

• oppilas tutustutetaan aistimaan harmonisen tilanteen (intervallin tai soinnun) vakaus tai jännitteisyys
• esimerkki voidaan myös suorittaa niin, että ensin harjoitetaan pelkkää II7 -V7 -I -kulkua. Sen jälkeen tehtävä voi olla muotoa

Esimerkki 4

• on tyypillinen sointukierto (I - VI - II - V-) tähän menetelmään sovellettuna. sointukierto toimii myös silloin kun lähtösointuna on VI tai II (esim. VI - II - V -I-)
• harjoitus voi olla vaikka melodian improvisoiminen tähän sointukiertoon valmiita melodioita on lukuisia erityisesti 60-luvun alun teinipopissa ("Blue moon" ym.)

Esimerkeissä käytetyt aika-arvot, sävellajit ja tahtiosoitukset on tarkoitettu viitteellisiksi. Aluksi voidaan toimia myös ilman nuottikuvaa, pelkän korvan avulla. Nuotintaminen tapahtuu vasta kun tietty kokonaisuus on valmis.

2. Stemmaamisen perusteet

Terssi- ja sekstikulkujen muodostaminen