3. Lineaaristen kulkujen pelkistäminen diktaattitehtävien apuna
Seuraavissa musiikkiesimerkeissä lineaaristen kulkujen tarkastelua käytetään hyväksi suppeammissa, diktaattityyppisissä tehtävissä. Beethovenin Ecossaisessa ja C.P E Bachin Ariettassa jokaisen pystysuoran tilanteen nimeäminen erillisenä sointuna tuottaisi perusasteen oppilaalle melkoisesti päänvaivaa. Sen sijaan ajattelemalla äänten välisiä intervallikulkuja ja etsimällä niistä säännönmukaisuuksia musiikillinen materiaali jäsentyy jo selkeästi. Oppilaiden kanssa voidaan keskustella kohtien musiikillisesta tehosta - ne mieltyvät usein luonteeltaan eteenpäin vieviksi ja toimintaa jatkaviksi vastakohtana kadenssien lopettavuudelle.
- Kuunnellaan koko teos ja ratkaistaan tahtilaji sekä merkitään G- ja F-avaimille valmiiksi etumerkintä, tahtilaji, tahdit ja kertausmerkit. Keskustellaan kappaleen jakautumisesta kokonaisuuksiksi ja vapaamuotoisesti muista havainnoista. Havainnollistetaan fraasijakoa esimerkiksi kaarilla.
- Miten äsken tunnistetut fraasit päättyvät? Mikä kuulostaa lopettavalta, mikä kesken jäävältä? Jos kappale olisi tarina, missä tapahtuisivat ratkaisevat käänteet? Missä on samaa, missä erilaista tai muunnettua materiaalia? Toisinaan olen pyytänyt oppilaita jättämään viivastolle ylimääräisen "omien merkintöjen rivin" kaikenlaisia vapaita piirroksia ja muistiinpanoja varten.
- Lauletaan toonika sekä tarvittaessa dominantti. Tunnistetaan, missä on lopukekohtia ja mille asteelle ne päättyvät. Varmistetaan että oppilaat osaavat kirjoittaa toonika- ja dominanttisävelet bassoavaimella oikeisiin kohtiin ja nuotinnetaan ensimmäisenä kadenssikohtien ääriäänet. Kun työskentelytapa alkaa käydä tutuksi, voidaan suoraan siirtyä puhumaan koko- ja puolilopukkeista ilman kummempia valmisteluja.
- Oppilaat saavat tehtäväkseen tarkkailla kaikenlaisia toistoja ja muita säännönmukaisuuksia, jotka voisivat helpottaa kahden äänen nuotintamista. Opettaja voi myös erikseen pyytää kiinnittämään huomiota ääriäänten välisiin säännönmukaisiin kulkuihin. Oppilaat havaitsevat todennäköisesti helposti ääriäänten välisen desiimikulun 1.-4. tahdeissa, tahdeissa 9-14 heitä voi tarvittaessa pyytää ensin hyräilemään pelkistetyn muunnelman melodiasta. Lauletaan desiimikulun ylä- ja alaääntä, tunnistetaan monensiltako sävellajin säveliltä ne lähtevät ja nuotinnetaan.
- Mikäli opettaja haluaa jättää nuotintamisen tällä kertaa vähemmälle, oppilaita voi myös pyytää laulamaan melodiasta pelkistetyn version eli tahdin ensimmäiset sävelet ääneen ja muut mielessä sekä nuotintamaan ainoastaan tämän "luurangon". Runkoa voidaan käyttää myös transponointi-, muunnelma- ja improvisointitehtävien pohjana
Samalla voidaan havaita, kuinka moni tuttu sävellys jo valmiiksi perustuu samoihin runkosäveliin. Beethovenin Ecossaisen alkupuoliskon runko esimerkiksi on sama kuin kertosäe vanhassa sotilaslaulussa "Vive la compagnie" (ks. esim. Annala, S; Pohjola, E & Sallinen, A. 1982. Musiikin maailma. Helsinki: Fazer, 28).
- Lopukekohtien analyysissa opettaja voi valita sopivan käsitteistön. Ääriäänten nuotintaminen kertoo joka tapauksessa jo paljon musiikista. Kun oppilaat ovat tunnistaneet ja nuotintaneet V-I-bassokulun, he voivat ratkaista takaperin, millä tavoin basso saapui kadenssille. Tahdit 5-8 on helppo analysoida sointuasteinakin.
- Mikäli opettaja haluaa vielä kiinnittää huomiota väliääniin, voi esimerkiksi kokeilla väliäänen täydentämistä "stemmaamalla" (ks. Aarre Joutsenvirran artikkeli "Stemmaaminen ja soitinnuksen alkeet peruskurssitasolla"). Esim. tahtien 1-8 väliäänen voivat oppilaat täydentää valitsemalla kuulonvaraisesti joko sävelen e tai fis. Lopussa väliäänen voi valita sävelistä a ja gis, ja kadenssikvarttisekstisoinnun osalta voidaan havaita, kuinka kvartti basson yläpuolella purkautuu terssiin.
Aikataulun mukaan diktaattitehtävänä voidaan käyttää myös pelkkää alkupuoliskoa ja tutkia loppua nuottien kanssa.
Samanlaisten vaiheiden kautta voi lähestyä myös seuraavaa esimerkkiä:
- Tunnistetaan tahtilaji ja havainnollistetaan koko kappaleen jakautuminen fraaseihin esimerkiksi kaarilla.
- Keskustellaan kokonaisjäsennyksestä ja kirjataan vapaita havaintoja.
- Tunnistetaan koko- ja puolilopukkeet. Kannattaa myös huomata, että vaikka melodiassa on tauko, vain osa näistä kohdista on lopukekohtia ja toisissa liike jatkuu - kuvaillaan, miten. Esim. tahdeissa 7-8 toistuu tahtien 5-6 aihe sekuntia alempaa ja puolilopukkeelle tullaan vasta tahdissa 10. Tässä tekstuuri on liikkuvaa, joten työvaihe voi kaivata opettajan apua.
- Tekstuurista kannattaa erikseen opetella hahmottamaan linjoja
- Tehdään lisää havaintoja, esim. etsitään kohtia, joissa ylä- ja alaäänen runkosävelet kulkevat rinnakkaisliikkeessä. (Millä etäisyydellä?) Missä on murtosointuja, missä asteikkokulkua?
- Tunnistetaan erilaisissa kohdissa, millä asteikon sävelellä milloinkin ollaan. Kuulostaako sävel vakaalta vai eteenpäin pyrkivältä? Näin voidaan kehittää melodian kirjoituksessa tietoisuutta sävellajista.
- Nuotinnetaan valikoiden. Erityisesti tämän tapaisessa esimerkissä pelkistetyn melodiarungon nuotintaminen voi olla järkevä tehtävän rajaus.
- Myös tämä esimerkin pelkistetty runko sopii hyvin improvisaatioiden, variaatioiden yms. omien sommitelmien lähteeksi.
Jos työskentely on oppilaille uutta, voi muodostua turhan rasittavaksi viedä kuvaamiani vaiheita kokonaisuudessaan läpi diktaattityyppisesti. Osa vaiheista voidaan olosuhteiden salliessa korvata soittamisella - esimerkiksi juuri ääriäänten tunnistaminen ja pelkistäminen voi tapahtua soittimella toistaen tai toista ääntä soittaen, toista laulaen. Myös solmisointinimien avulla voidaan tunnistaa ylä- ja alaäänen kulku ja niiden väliset suhteet, jolloin kaikkia työvaiheita ei myöskään tarvitse toteuttaa kynän ja paperin ääressä. Mikäli opettaja kuitenkin haluaa harjoittaa melodian tarkkaa nuotintamista, kokonaishahmotuksen yhteydessä kannattaa myös nuotintaa tahtien yläpuolelle melodian rytmit, mikä helpottaa yksityiskohtaisempaa muistamista.
(Ks. ohjelmistotietokannasta lisää esimerkkejä hakusanalla "rinnakkaisterssit").
2. Vastakohtia sointunäkökulmalle:lineaariset kulut |
4. Käsitteet käyttötarpeen mukaan
|
 Tulostettava versio |