Jousisoittimet
Sävellajien opiskelu alkaa jousisoittimissa ja kitarassa siten, että asteikon perussävel on vapaa kieli. Ensiksi tulevat siis käyttöön ylennysmerkkiset sävellajit, alttoviululla ja sellolla myös C-duuri. Ylimmältä vapaalta kieleltä ei kuitenkaan voida alkuvaiheessa soittaa kokonaista duuriasteikkoa, koska ennen asemanvaihtojen hallintaa oktaavien laajuisen asteikon soittoon tarvitaan kaksi vierekkäistä kieltä. Jousisoittimissa painopiste on duurisävellajeissa, joita viulussa ja sellossa harjoitetaan 1/3 peruskurssitasolla vähintään kolmelta ensimmäiseltä ja alttoviulussa kaikilta neljältä vapaalta kieleltä alkavana. Mollisävellajien opettelu on kaikissa jousisoittimissa mukana alusta lähtien, mutta niiden oppimiseen annetaan duurisävellajeja enemmän aikaa. Kurssisuorituksissa vaadittavat sävellajit vaihtelevat oppilaitoksittain. (Liitteenä artikkelin lopussa esimerkki etenemisjärjestyksestä.)
Myös kontrabassonsoitossa duurit ovat helpompia kuin mollit, ja asteikkosoitto aloitetaan usein vapaalta kieleltä. Kontrabassolla ongelmana on, että ei ole yhtään duuriasteikkoa jonka voisi soittaa alkaen vapaalta kieleltä yhdessä ja samassa asemassa. Asemanvaihdot on siis opittava melko pian. Usein aloitetaan G-duurilla. Ensimmäinen sävel täytyy silloin painaa 2-sormella alimmalta kieleltä, mutta se onnistuu kokonaan 1-asemassa, ja ylin sävel onkin vapaa kieli. Puoliasemassa voidaan soittaa F- ja B-duuri, mutta soittaminen siellä on alkuun melko raskasta. Siksi monet opettajat aloittavat ensimmäisestä asemasta ja ylennysmerkkisistä sävellajeista. 1/3-tutkinnossa soitetaan yksi duuri ja yksi melodinen molli( yksi oktaavi) sekä asteikon peruskolmisointu ja kvarttisekstisointu. Oppilas ja opettaja valitsevat nämä itse etukäteen tutkintoa varten. Koska asemanvaihdot tulevat mukaan jo varhain, voidaan esimerkiksi valita yksi asteikko, jossa tulee asemanvaihto ja toinen joka pysyttelee samassa asemassa.
Tyypillisesti vaikeaa bassonsoitossa on puhtaasti soittaminen. Selkeän ja kauniin äänen tuottaminen jousella paksuilta kieliltä voi olla hankalaa alussa - usein myöhemminkin. On siis tärkeää kyetä tuottamaan sellaisia ääniä, että pystyy selkeästi kuulemaan niiden korkeuden.Voi olla, että soittajan korva vaatii hiukan totutteluaikaa mataliin ääniin. Myös vasemman käden sormien pitäminen tarpeeksi auki eli harallaan vaatii tottumusta ja ehkä vähän voimaakin. Tämä tulee eniten esille juuri puoliasemassa, jossa sormien pitää olla eniten auki. Asia helpottuu ylempiin asemiin mentäessä, jolloin käden asento supistuu.
Säveltapailun ja teorian opettajan on hyvä tietää, että jousisoittimissa korotuksiin tai alennuksiin viitataan soittotuntien puheessa varsinkin opiskelun alkuvaiheessa lähestulkoon vain sormituksina. Esimerkiksi D-duuriasteikon kolmas sävel on puheessa "korkea kakkonen". (Ks. tarkempi selvitys jousisoitinten sormituksista liitteenä artikkelin lopussa.) Alttoviulistien kohdalla on syytä lisäksi ottaa huomioon, että aloittelijat lukevat nuotteja ainakin pari ensimmäistä vuotta pelkästään C-avainviivastolta. Sävellajien koko- ja puoliaskelrakenteen ymmärtäminen on jousisoittajille varsin helppoa, jos asia havainnollistetaan heille tuttujen vapaiden kielten sormitusten avulla. Esimerkiksi C-duuri taas ei ole helppo lähtökohta sävellajien ymmärtämiseen viulisteille, joilla C ei ole vapaa kieli.
Vaskipuhaltimet
|
Kitara
|
 Tulostettava versio |