LopuksiEi ole tarkoituksenmukaista pyrkiä termien merkitysten liian tiukkaan fikseeraamiseen. Mitä tahansa terminologian vapautta, väljyyttä tai kirjavuutta ei kuitenkaan voi hyväksyä. Kotikutoisia termejä ei kannattaisi suosia liikaa, eikä uusia keksiä käyttöön, ellei kyseessä satu olemaan aivan tavaton oivallus — jollaisia tietenkin aina tarvittaisiin. On järkevää pyrkiä käyttämään sellaista käsitteistöä, joka mahdollistaa tarvittaessa kommunikoinnin kansainvälisestikin. Tämän kirjoittaja muutamien kollegojen kanssa sattui kerran vuosia sitten seuraamaan keskustelua, jossa Kalervo Tuukkanen yritti saada ulkomaisen teoriaprofessorin vakuuttuneeksi Krohnin muotojärjestelmän ylivertaisuudesta. Paljon asioita pohtinut ja useammankin kirjan kirjoittanut professori kuunteli kärsivällisesti, mutta totesi myöhemmin päätään puistellen suunnilleen, että säe taisi olla ainoa asia, jonka hän koko selostuksesta ymmärsi. Edellä käsitellyt muototyypit ovat tonaalisen kauden musiikissa keskeisiä, mutta kaikki esiintulevat tapaukset eivät suinkaan palaudu pelkästään näihin, eikä niitä kaikkia suinkaan voi kiteyttää omiksi muototyypeikseen. Siksi erilaisten muotojen kuvaukseen ja erittelyyn tarvitaan monenlaisia käsitteitä ja analyysityökaluja, myös sellaisia, jotka eivät ole sidoksissa muototyyppeihin. Tästä ja muistakin pienoismuotojen ongelma-alueista toivottavasti lisää MUTESin palstoilla.
|