1900-luvun alku: Bartokin Vähennetyn kvintin ensimmäiset tahdit
Béla Bartókin Vähennetty kvintti (pianosarjan Mikrokosmos (1926-37) numero 101 osa IV) on teos, jonka säveltasojen tarkastelua pidän monessa mielessä valaisevana. Teosta kuuntelemalla on helppo todeta, että sen sävelkieli ei ole enää perinteisessä mielessä tonaalista. Millä tavalla teoksen säveltasot sitten hahmottuvat suhteessa toisiinsa? Onko teoksessa havaittavissa minkäänlaista säveltasojen välistä hierarkiaa? Onko edelleen olemassa hajasävelliikkeitä? Vaikuttaako teoksessa taustalla tietynlainen asteikkorakenne? Onko havaittavissa tietynlaisen sointurakenteen hallintaa?
Esimerkissä 2 näytän ensimmäiset viisi tahtia kyseisestä teoksesta. Mielestäni luontevin tapa hahmottaa mainituissa tahdeissa esiintyvät säveltasot on ajatella sekä oikean että vasemman käden stemmasta rajautuvat kvartit rakenteellisessa mielessä painokkaammiksi kuin niitä täyttävät sävelet [4]. Tätä hahmotusta havainnollistan esimerkissä 3.
Esimerkki 2: Bartók: Vähennetty kvintti, tahdit 1-5.
Esimerkissä 3 olen merkinnyt rakenteellisessa mielessä painokkaat sävelet valkoisilla nuoteilla ja vähemmän painokkaat mustilla nuoteilla. Kaikki mustat nuotit ovat tässä tapauksessa lomasäveliä. Esimerkiksi tahdeissa 1-2 lomasävelet h ja c1 täyttävät sävelistä es, as, a ja d1 rakentuvan soinnun (merkitty esimerkkiin 3 sulkuihin) ylemmän kvarttikerroksen a-d1.
Esimerkki 3: Äänenkuljetusanalyysi Vähennetyn kvintin tahdeista 1-5.
Koska säveltasojen jäsentymisessä on havaittavissa hierarkkisuutta, voidaan niiden suhteita kuvata samalla periaatteella kuin esimerkissä 1 kuvattiin C-duuritonaliteettia. Esimerkissä 4 olen laatinut tahtien 1-5 säveltasojen jäsentymisestä kaavion, joka periaatteiltaan vastaa esimerkin 1 kaavioita. Mitä syvemmälle tietyn sävelen vaikutus kaaviossa ulottuu, sitä enemmän sillä on rakenteellista painoa. Nyt voidaan esittää mielenkiintoinen vertailu esimerkkien 4 ja 1 välillä.
Esimerkki 4: Säveltasojen hierarkkinen jäsentyminen Vähennetyn kvintin tahdeissa 1-5.
Kaikki tahdeissa 1-5 esiintyvät säveltasot sisältyvät esimerkin 4 kohdan 2 mukaiseen oktatoniseen asteikkooon. Olen tähdentänyt oppilaille, että kromaattisesta asteikosta voidaan toki osittaa muitakin asteikkotyyppejä kuin duuri- tai molliasteikkoja. Tässä tapauksessa kromaattisesta asteikosta ositetaan siis oktatoninen asteikko.
Tämänkaltaisten kaavioitten tarkastelun yhteydessä olen usein käyttänyt termejä 'asteikkotaso' ja 'sointutaso'. Esimerkissä 4 asteikkotasolla esiintyy oktatoninen asteikko, esimerkissä 1 C-duuriasteikko. Esimerkin 4 sointutasolla (kohta 3) esiintyy sävelistä es, as, a ja d1 rakentuva sointu. Esimerkissä 1 sointutasolla esiintyy C-duurisointu.
Onko Bartók-esimerkissä perussäveltä? Mielestäni on ilmeistä, että kaikki säveltasolliset tapahtumat esiintyvät sävelen es yläpuolella. Siksi voidaan todeta, että käytössä oleva asteikko on es-oktatoninen asteikko. Samoin voidaan todeta, että hallitsevan soinnun matalin sävel on es. Tässä mielessä sävel es on perussävel.
Onko edellä esitetty Bartók-esimerkki tonaalista musiikkia? Vastaus riippuu siitä, miten laajasti käsite 'tonaalisuus' halutaan ymmärtää. Edellä esitetty esimerkkien 1 ja 4 vertailu paljastaa niiden välillä niin pitkälle menevän periaatteellisen samankaltaisuuden, että mielestäni on perusteltua nimittää Bartók-esimerkin musiikkia tonaaliseksi musiikiksi. Musiikin ei siis välttämättä tarvitse perustua duuri- tai molliasteikoille ja kolmisoinnuille ollakseen tonaalista. Koska käytän termiä 'tonaalisuus' näin laajasti, olen ottanut käyttöön tarkentavan ilmaisun 'duuri-molli-tonaalinen' erotuksena uudemmista tonaalisuuksista. Bartók-esimerkki on siten tonaalista musiikkia, mutta ei duuri-molli-tonaalista.
Bartók-esimerkistä voitiin hahmottaa selvä asteikkotaso, mutta kuinka säveltasoja voidaan jäsentää tilanteessa, jossa asteikkotasoa ei hahmotu? Tämän kysymyksen pohtimiseksi siirryn tarkastelemaan Igor Stravinskin Kevätuhrin (1913) uhritanssin alkua.
Hierarkkisuuden periaate
|
Stravinski
 |
 Tulostettava versio |