6. Lopuksi: Kadenssikuunteluista ja muista teknisistä harjoituksista
Ilmiön oppimiseen kuuluu, että opitaan myös ilmiön suhteita ympäristöönsä ja tapoja toimia erilaisten kokonaisuuksien osana. Kun intervalleja, sointuja ja "kadensseja" irrotetaan tarkasteltaviksi ilman musiikkiteoksen kokonaisuutta, on vaarana että oppilaalta jää ymmärtämättä, millaisia tehtäviä nämä rakenteet palvelevat musiikillisten merkitysten välittäjinä.
Toinen, teknisluonteisempi ongelma kokee inhimillisen hahmottamisen kokonaisvaltaisuutta: ihmisellä on joka tapauksessa taipumus hahmottaa ilmiön ympärille jonkinlainen asiayhteys, ja jos ei muuta ole tarjolla, oppilaat helposti ymmärtävät epäoleellisia oppituntitilanteiden ja harjoitustapojen piirteitä opeteltaviin ilmiöihin kuuluviksi. Jos kadenssikulkuja soitetaan aina samanlaisella sointivärillä, tekstuurilla, samanlaisessa rytmissä ja usein samanlaisissa asemissa, oppilas alkaa helposti tunnistaa ne sellaisten piirteiden perusteella, jotka eivät oikeastaan kuulu sointuasteen käsitteeseen vaan koskevat tilannetta ja tapaa, joilla tehtäviä oppitunneilla harjoitellaan. Tällaiset tunnistusstrategiat osoittautuvat nopeasti pettäviksi, kun taitoa pitäisi käyttää todellisissa musiikkiteoksissa. Lisäksi asiayhteyteen kuuluu tunneväritys: soinnuista saattaa helposti muodostua "pakollista suoritettavaa teoriatunnilla" sen sijaan, että kokemus sointujen tunnelmasta perustuisi niiden käyttöön musiikissa.
Vielä tutumpi oppituntitilanteissa luodun kontekstin ongelma lienee intervallikuuntelujen yhteydessä. Jos irrallisia intervalleja opiskellaan "tunnistamislaulujen" avulla, opitaan kyllä asettamaan intervallit musiikilliseen yhteyteen, mutta aina joustamattomasti yhdenlaiseen. Käytännön toimintaa palveleva taito kuitenkin edellyttää tunnistamista monenlaisissa tilanteissa. Kun pitäisi hahmottaa nopea rinnakkaissekstikulku keskeltä teosta, harva ehtii tai haluaa lauleskella mielessään tunnistamislauluja. Jos sen sijaan on itse kokeillut erilaisten intervallien käyttöä, on helppo todeta, että tonaaliselta kuulostavassa musiikissa terssit ja sekstit ovat jatkuvassa rinnakkaisliikkeessä käytettyinä ainoat mahdollisuudet.
En niinkään puhu teknisiä harjoituksia vastaan kuin laajemman opetustavan puolesta. Kokeiltuaan siipiään todellisten musiikkiesimerkkien parissa oppilas ehkä voi päättää vahvistaa taitoaan soittamalla pelkistettyjä sointukulkuja pianolla, ja tilanne on silloin aivan toinen kuin jos pianolla soitetut pelkistykset jäävät koko kuvaksi sointujen luonteesta. Oleellisinta lienee, miten ja missä asiayhteydessä oppilas itse ymmärtää sen mitä tunneilla tehdään.
5. Ennen analyysia
|
 Tulostettava versio |