Useita järjestelmiä koulujen laulunopetuksessa
1800-luvun loppupuolella maassamme oli pyrkimystä nuoteista laulattamiseen, mutta mitään yhtenäistä metodia ei ollut käytössä, vaan opettajalla oli vapaus käyttää hyväksi katsomaansa menetelmää. Harjoitettiin numeromerkintäisiä lauluja, laulettiin nuottinimillä tai tavulla "la". (Rautiainen 2003, 46–51.)
Porilaisen Aksel Almqvistin Musiikkioppi -kirjasessa vuodelta 1891 sivuutetaan nuotista laulaminen kokonaan, vaikka käydään teoriapuoli läpi hyvin tarkasti. Kirjassa mainitaan kuitenkin sävelnimet do, re, mi, fa, sol, la, si huomautuksena erään sivun alalaidassa. Ne olivat kiusallisia nimiä: olivat olemassa, mutta ei oikein tiedetty, mitä niillä piti tehdä.
Vuosisadan lopussa oli käytössä ns. intervallimenetelmä, jossa opeteltiin laulamaan intervalleja nuoteista ja saavutetun taidon avulla tapailtiin laulujen sävelmiä. Järjestelmää pidettiin sinänsä ihanteellisena, mutta koska se ei perustunut sävellajikäsitteeseen, kuitenkin liian teoreettisena (Törnudd 1913, 16).
Martin Wegelius toi Suomeen ns. Dessirierin menetelmän, missä duuri ja muunnosmolli sulautettiin yhdeksi kokonaisuudeksi. Kummastakin sävelsuvusta harjoitettiin ulkoa seitsemän kaavaa eli 2-6 sävelen mittaista sävelaihetta, joiden avulla laulajan oli tarkoitus oppia löytämään kukin seitsemästä asteikon sävelasteesta. Kaavat olivat näöltään samanlaiset, mutta tietysti duurissa ja mollissa kuulostivat aivan erilaisilta. Järjestelmä oli vaikea, sillä jo duurin kaavojen oppiminen teetti ylettömästi työtä. Dessirierin mukaan koulussa tulisikin joka toisena vuonna laulaa duuria ja joka toisena mollia. Menetelmän mukaan kolmisoinnut laulettiin do-mi-sol duurissa ja do-mu-sol mollissa. (Rautiainen 2003, 51–52.)
Parannetun systeemin koululauluun toi ns. Anjoun järjestelmä. Siinä muunnosmollin sijalle otettiin rinnakkaismolli, joka olikin luonnollinen pari duurille. Anjoun järjestelmää sovelsi edelleen muun muassa Ilmari Krohn, joka kehitteli mukaan omia sävelpuhtautta edistäviä kaavoja. Myös Mikael Nyberg oli Anjoun järjestelmän edelleen kehittelijä suomalaisiin kouluihin. (Rautiainen 2003, 58; 61–62.)
Suurinta epäselvyyttä säveltapailumenetelmissä näyttää herättäneen duurin ja mollin suhde. Miten laulunimet do, re, mi, fa sijoitettaisiin mollisävelmiin ja miten ne opeteltaisiin laulamaan? Monet ajan musiikkipedagogit olivat ristiriidassa. Muun muassa Martin Wegelius opettaa vuosisadan alun oppikirjassaan laulamaan do,re,mi,fa. ja kirjoittaa nimien päälle a-molliasteikon. Toisessa kohdassa hän kirjoittaa nimien päälle c- molliasteikon. Loppujen lopuksi hän laulattaa kaikki molliasteikot nimillä do,re,mi.!
Koulumuusikko R. Raala eli Anna Sarlin kirjoittaa Laululeivonen - lauluvihkoissaan 1912 jokaisen vihon alkuun duuriasteikon ja laulukaavoja ja vihkoon sitten lauluja kyseisessä duurissa. Mollivihoista hän viisaasti jättää asteikot ja kaavat pois, on vain vihkonen täynnä mollisävelmiä. Taavi Valavirta kertoo vuonna 1927 julkaistussa Kansakoulun Laulukirjassaan nuottinimien ja laulunimien suhteesta seuraavasti:
"Rinnan laulunimien ohella esitettynä olen tarkoittanutkin ne selventämään esitettävää asiaa. Esim. siirryttäessä C-duurista G-duuriin jäävät nuottinimet paikalleen, laulunimien paikka muuttuu". Kirjassa esitellään laulunimet, mutta varoitellaan, ettei laulutunti saa missään tapauksessa muodostua musiikinteorian oppitunniksi.
Säveltäjä ja oppikirjantekijä Wilho Siukonen kertoo Laulun opetusoppi-kirjassaan vuodelta 1929 seuraavaa:" Laulunopetus on kouluissamme monessa suhteessa nykyään täydellisessä umpikujassa" Hän jatkaa:" Mutta jo se seikka, että muutamat laulunopettajat meillä käsittelevät rinnakkaisia sävellajeja aivan itsenäisinä (do on sekä duurin että mollin perussävel), osoittaa, että epävarmuutta on meillä olemassa itse lähtökohtaankin nähden". Siukonen laulattaa kirjassaan sekä duuri- että mollikolmisoinnun sävelillä do-mi-sol. Jotta eri soinnut erotettaisiin toisistaan, hän opastaa: "Iloinen kolmi- sointu on duurikolmisointu, surullinen kolmisointu on mollikolmisointu".
Suomalaisia varhaisia julkaisuja:D.H.Kukkaselan koraalikirja |
Aksel Törnudd
|
 Tulostettava versio |