Oboe

Oboen sointiväri on poikkihuilua terävämpi varsinkin alarekisterissä. Ylhäällä oboe sopii hyvin alttoääneksi soittamaan huilun kanssa esim. rinnakkaisterssejä.

Oboen ääniala on

Matalimmat sävelet ovat aloittelijalle vaikeita, koska ne syttyvät kovaa ja ääni on karhea. Juuri äänen syttyminen on ongelma soitonopiskelun alkuvaiheessa, koska kaksoislehdykkäsoittimilla äänen tuottaminen vaatii paljon lihaskontrollia. Helpoin alue on ensimmäisen rekisterin loppuosa, esimerkiksi viritysääni (a1), syttyy hyvin.

Vaikka oboe vaatii hyvin vähän ilmaa, sen soittaminen käy raskaaksi äänentuottamiseen tarvittavan ilmanpaineen takia. Siksi fraasien välille on suotavaa järjestää muutaman tahdin mittaisia taukoja.

Oboen sormitus on hankalampaa kuin poikkihuilun ja klarinetin. Jotkut sävelet vaativat ns. ristisormituksen (vrt. nokkahuilun f-sävel). Vaihtoehtoiset sormitukset eivät peruskurssitason soittajalle ole itsestään selviä. Rytmisesti tarkka aloitus voi olla myös ongelma varsinkin pitkän tauon jälkeen, jos soittolehdykkä ("rööri") on päässyt kuivumaan.

Englannintorvi (corno inglese, cor anglais) soi kvinttiä alempaa kuin mitä on kirjoitettu. Sen sointiväri on tuttu mm. Sibeliuksen Tuonelan joutsenesta.

Puupuhaltimet - Huilu

Klarinetti