Transkriptio musiikinopetuksen välineenä
| Vellu Halkosalmi Pop & Jazz Konservatorio c7  iki.fi |
Esipuhe - pikakatsaus historiaan
Sana transkriptio useimmiten käsitetään kuullun musiikin kirjoittamista nuoteiksi. Teorian ja säveltapailun opetuksen näkökulmasta transkriptio on siis oikeilta äänitteiltä tai oikeasta konserttitilanteesta tehtyjä diktaatteja.
Sana "transkriptio" kuulostaa paljon hienommalta asialta kuin mistä on pohjimmiltaan kyse. Niin kauan kuin on ollut elämää, tietoa ja kulttuuria on siirretty seuraaville sukupolvelle tarinoiden, runojen, laulujen, leikkien avulla. Kun kehitettiin kirjoitusjärjestelmiä, tietoa ryhdyttiin tallentamaan myös kirjoitettuun muotoon. Musiikin transkriptio ei ole tässä suhteessa mitenkään erilainen prosessi. Kuitenkin käsitys siitä, että transkriptio on yhtä kuin musiikin kirjoittaminen nuoteiksi, on mielestäni turhan ahdas näkökulma aiheeseen. Itse ajattelen transkriptio-käsitteeseen kuuluvaksi myös musiikin tallentamisen vanhan perimätiedon kaltaisella menetelmällä - opettelemalla soittamaan tai laulamaan matkimalla äänitteeltä kuultua musiikkia tai elävää soittajaa. Tällainen kulttuuri liittynee laajemmin eri maiden kansanmuusikkojen ja 1900-luvulta lähtien eri rytmimusiikin lajien muusikkojen tapaan oppia soittamaan ja siirtää perinnettä eteenpäin. Useat vakavan musiikin säveltäjät kautta historian ovat hyödyntäneet omassa sävellystyössään kansanmusiikkia ja sitä kautta myös transkriptiota. Koska kansanmusiikki on säilynyt enimmäkseen soittajien mielissä ja sormissa, ovat säveltäjät sitten käyneet tekemässä transkriptioita kansanmuusikoiden esityksistä omaksi tutkimusmateriaalikseen. Ja tavallaanhan säveltäjä tekee transkriptioita siitä musiikista mitä hän kuulee päässään. Jazzmuusikoille improvisoitujen soolojen transkriptio on ollut keskeinen harjoittelun muoto lähes koko musiikinlajin historian ajan.
Mitä transkription avulla voidaan opettaa
|