Tee oma tripla - rytmiharjoituksia säveltapailuun ja musiikkitietoon
Ilona Virokannas
Renessanssitansseja esitetään usein niin, että tasajakoisen esitanssin jälkeen soitetaan saman tanssin kolmijakoinen muunnelma. Tätä jälkitanssia kutsutaan triplaksi. Omia triploja tekemällä voidaan säveltapailutehtävänä harjoitella samana pysyvän pulssin jakamista kahteen ja kolmeen. Helpoimmat harjoitukset ovat perusasteen tasoisia. Vaativampia voi opetuksen eriyttämiseen tai musiikkiopistoasteella.
Triplaharjoituksia voi käyttää myös musiikkitiedon opiskelussa. Harvalla oppilaalla on omakohtaista kokemusta renessanssimusiikin soittamisesta tai laulamisesta. Itse tekemällä ja esittämällä vanhankin musiikin hienoudet epäilemättä avautuvat syvemmin kuin pelkällä valmiiden esitysten kuuntelulla. Kaikki seuraavat esimerkkikappaleet ovat peräisin nokkahuilukoulusta Fabian Dahlström ja Egil Cederlöf: (1966) Flauto Dolce. Edition Fazer. Helsinki. Osa kappaleista on transponoitu sopivammalle laulukorkeudelle.
Harjoituksissa käytettäviä melodioita voi opetella sekä nuoteista että korvakuulolta. Seuraava Michael Praetoriuksen allemande sopii suuressa säännönmukaisuudessaan hyvin aloituskappaleeksi. Lauletaan Praetoriuksen allemandea samalla taputtaen puolinuotteja. Harjoitellaan samaan tapaan tripla pisteellisiä puolinuotteja taputtaen. Taputussäestyksien tulisi olla tempoiltaan samat, jolloin yksi allemanden tahti vastaa ajallisesti kahta triplatahtia. Tähän kappaleeseen sopii myös bordunasäestys: soitetaan kvinttiä c-g mielellään matalahkossa rekisterissä. Oppilaiden omia soittimia voi käyttää, samoin kuin vaikka pianoa. Kun kappaleeseen on tarpeeksi tutustuttu, tutkitaan nuotteja apuna käyttäen mitä yhteistä on allemandessa ja triplassa ja miten ne eroavat toisistaan. Tässä triplassa ei ole muunneltu yhtään säveltasoa, mutta joka tahdissa on sama rytminen muutos: allemanden tahdin loppupuoli on triplassa aina tihennetty puolet lyhyemmiksi nuottiarvoiksi.
Yksinkertaisissa triplamuunnelmissa voidaan harjoittaa rytmin lisäksi nuottikirjoituksen perusteita.
Opetellaan ensin (nuoteista tai korvakuulolta) alkuperäinen melodia "Les Bouffons" ja harjoitellaan siitä triplamuunnelma. Melodian voi esitää laulaen tai oppilaiden omilla soittimilla. Edellisen kappaleen mukainen taputus- tai lyömäsoitinsäestys pitää pulssin vakaana. Kirjoitetaan nuoteille tripla niin, että jokaisen alkuperäisen tahdin loppuosa on tihentynyt puolet lyhyemmäksi.
Kun triplamuunelman perusperiaate on opittu, opetusta on helppo eriyttää eri tasoisilla kappaleilla. Triplassa ei tarvitse tyytyä koneelliseen rytmin tihentämiseen vaan rytmejä voi muunnella vapaamminkin. Ainoastaan tahtilaji ja "hyvä maku" ovat rajoitteena. Triplan sisältäviä renessanssitanssien levytyksiä kannattaa kuunnella ja vertailla. Oppilaiden on hyvä kuulla myös toistensa tekemiä muunnelmia, eikä katsoa vain omaa työtään. Tunnilla voi järjestää vaikka triplasäveltämisen levyraadin, jossa eri ryhmien triplat kilpailevat keskenään.
Renessanssitansseissa muunnellaan usein hieman melodiaakin. Hausmannin allemande on esimerkki pidemmälle menevästä muuntelusta, jossa triplassa rytmien lisäksi on muuteltu säveltasojakin. Tällaisia valmiiksi nuotinnettuja triploja ei ole kovin paljoa saatavilla, joten todellista tyylintuntemusta etsivä joutuu turvatumaan levytyksien kuunteluun.
Levyjä kuunnellessa voi ilmetä, että renessanssitanssissa alkuperäisenkin kappaleen kertaukset esitetään eri tavoin. Mikäpä estäisi aiheesta kiinnostunutta taitavaa oppilasta kehittelemään vaikka seuraavasta kappaleesta oman version seuraavasti: a (alkuperäinen) a´ (koristeltu) b (alkuperäinen) b´ (koristeltu). Sama kohtelu tietenkin koskee myös triplaa. Kaikella tällä muuntelulla yksinkertaisenkin näköisestä kahden rivin mittaisesta renessanssitanssista tuleekin vaihteleva kokonaisuus. Seuraava muunnelma on notatoitu levyltä "Terpsichore: Tanzmusik de Renaissance".
 Tulostettava versio |