Soittimien käyttö musiikin alkuopetuksessa

Minna Pätäri

Tampereen konservatoriossa musiikkitaito-opetus on tällä hetkellä järjestetty musiikkileikkikoululuokassa, joten koko muskarin soitinvarasto on käytössämme myös musiikkitaitotunneilla. Erilaisia rytmi- ja sävysoittimia käytämmekin tarpeen mukaan antamassa vaihtelua ja väriä laulutehtäviin. Tehtävänä voisi myös olla soitinsommitelman suunnitteleminen vaikkapa runoon; esim. Risto Rasan runo "Toukka tiskaa" sai eräänä sateisena syyspäivänä osuvan ilmaisun soitinsommitelmaryhmätyönä.

Yhteiset rytmi- ja melodiasoittimet

Seuraavassa olen poiminut soitinvalikoimastamme ne soittimet, joita omien musiikkitaitoryhmieni kanssa olen käyttänyt eniten.

Djembe-rumpu

Pienet djembe-rummut ovat muskarissamme suhteellisen uusi hankinta. Muskarista tuttu havainto, että usein rumpu on erityisesti pojille kiinnostusta ja motivaatiota herättävä instrumentti, pätee myös musiikkitaitoikäisten kanssa. Tätä innostusta on helppo käyttää hyväksi ja nämä n. 8-vuotiaat (tietysti myös tytöt) suoriutuvat rumpujen kanssa yllättävänkin vaativista rytmiostinatoista. Djembe on oivallinen myös rytmikaikuharjoituksissa, joskin suuren ryhmän kanssa kullekin annettuna helposti turhan äänekäs.

Palasoittimet l. ksylofonipalat

Perinteisiä ksylofoneja ja kellopelejä tarvitaan toisinaan, mutta ehdottomasti eniten käytettyjä ovat irralliset ksylofonipalat. Irralliset palat ovat sekä opettajalle että oppilaalle käytännöllisiä käyttää, niiden avulla on helppo luoda onnistumisen kokemuksia ja päästä yhteismusisoinnin makuun. Esimerkiksi bassopalan soittaminen on ryhmässä aina haluttu tehtävä.

Sointujen hahmottaminen palojen kanssa on todella konkreettista. Irtopalojen sävelistä kootaan tarvittavat soinnut ja lapset ryhmitellään esim. I-, IV- ja V-porukoiksi siten, että kukin huolehtii (lapsimäärästä riippuen) yhden tai kahden sävelen soittamisesta. Pienten muskarilaistenkin kanssa on helppo antaa lasten kuunnella, missä kohtaa laulua tarvitaan soinnunvaihto ja hetken päästä voi antaa oppilaan olla kapellimestarina näyttämässä säestysrytmiä tai edetä sointujen vaihtamiseen ilman näyttämistä.

Isommille esim. duuri- ja mollisoinnun rakenne selviää hyvin havainnollisesti palojen avulla.

5-kielinen kantele

Myös kanteleen avulla kehitetään harmoniatajua. Kolmen soinnun säestykset (sulkutyylillä) toteutuvat suhteellisen pienellä harjoittamisella, vaikka joukossa olisi niitäkin, jotka eivät ole aiemmin kannelta soittaneet. Muskarista tuttujen "mansikka-, mustikka- ja lakka"-sointunimitysten rinnalle ja tilalle otan varsin pian käyttöön astenimitykset I, IV ja V. Tällöin myös soiton ohjaus on helppoa "sormimerkein" (1sormi = ykkössointu jne.).

Säveltapailuopetuksen tukena 5-kielinen on myös käyttökelpoinen. Ryhmässä kanteleen voi jakaa esim. parittain käytettäväksi, eikä sen ääni silti häiritse toisten keskittymistä. Pienen diktaatin kirjoittamiseen kantele on käytännöllinen apu, joka selkiyttää melodian hahmottamista. Esimerkiksi melodian askel- ja hyppykulut on helppo tarkistaa soittimesta ja päästä näin "jyvälle" sävelmän nuoteille kirjoittamisesta. Lapset innostuivat myös tehtävästä, jossa itse sai ensin kanteleella kokeillen keksiä sävelmän, jonka kukin sitten kirjoitti nuoteille ja esitti toisille.

Lasten omien instrumenttien käyttö musiikkitaito-opetuksessa

Musiikkitaitotunneilla käytetään mahdollisuuksien mukaan myös lasten omia instrumentteja. Tämä on mielestäni hieno mahdollisuus luoda yhteyttä lapsen soitonopiskelun ja yleisten aineiden opiskelun välille. Lapsi saa käytännössä kokemusta siitä, miksi musiikin teoriaa ja säveltapailua yleensä opiskellaan eli ettei ole kyse irrallisesta asiasta vaan näillä opinnoilla pyritään yhteisiin tavoitteisiin, yleisen muusikkouden kehittämiseen ja solististen opintojen tukemiseen.

Musiikkitaitotunneilla on mahdollista työskennellä "projektityyppisesti" ja myös aivan soitonopiskelunsa alussa olevat oppilaat voivat päästä osallisiksi kokonaisvaltaisista yhteismusisointikokemuksista, kunhan tehtävät valitaan kunkin taitojen tasolta.

Opettajalta sovitusten laatiminen vaatii ehkä hieman "ylimääräistä" paneutumista, sillä ryhmän soitinvalikoima voi olla hyvinkin kirjava ja taidot heterogeeniset, joten valmista materiaalia tuskin on tarjolla. Ei kannata kuitenkaan säikähtää, sillä tälle tasolle sovitusten tekeminen ei vaadi ihmeitä. Periaatteena kannattaa pitää käytännöllistä lähestymistapaa ja mahdollisimman helposta liikkeelle lähtemistä -esimerkiksi soinnun pohjasävelet löytyvät sopivassa sävellajissa sellon tai kitaran vapailta kieliltä. Tarvitaan ehkä myös yhteydenottoja soitonopettajiin ("Mitä luulet, pystyykö Laura soittamaan tällaisen stemman?") ja vanhempiin ("Voisiko Antti tuoda kitaran ensi viikolla mutatunnille?") Kun vaikka kuinka pienimuotoinenkin projekti sitten on esitysvaiheessa, vaivannäkö palkitaan. Lapset ovat olleet poikkeuksetta ylpeitä ja innostuneita omasta osuudestaan ja yhteisestä kokonaisuudesta.

Omien musiikkitaitoryhmieni kanssa olen pitänyt tavoitteena yhden "omasoitin-projektin" toteuttamista kunkin lukukauden aikana, josta jäljempänä esimerkki. Joskus soittotehtäviin on otettu vain yhden tai kahden soitinryhmän soittajat kerrallaan (esim. joulu- tai kevätjuhlaesityksiä varten). Liikkeelle on lähdetty siitä, että kukin vuorollaan on saanut esitellä oman soittimensa tunnilla sekä soittaa valitsemansa pienen kappaleen esityksenä toisille. Näin opettajakin saa yleiskatsauksen sekä käytettävissä olevista soittimista että soittotaidoista (ja mainion tilaisuuden ottaa esiin hieman soitinoppitietoakin) ja jokainen pääsee esiin oman soittimensa kanssa ainakin tämän kerran.

Esimerkki harjoitusprosessista "TUKU, TUKU LAMPAITANI"

Toteutettu Tampereen konservatorion kahden Musiikkitaito 2 -ryhmän opinto-ohjelmassa syys-lokakuussa 2001. (Viikottaiset tunnit sisälsivät muutakin, tähän koottu vain tätä koskevat kohdat.)

kahden ryhmän soitinvalikoima oli sattumalta hyvin samankaltainen:

Ryhmä A

1 huilisti
1 kitaristi
1 kanteleensoittaja
3 pianistia

Ryhmä B

1 huilisti
1 kitaristi
1 kanteleensoittaja
2 pianistia
1 hanuristi

1. tunti

kerrattiin aika-arvot: kahdeksasosapari, neljäsosa, puolinuotti.
tutustuttiin lauluun "Tuku, tuku lampaitani" lähtökohtana rytmi [KUVA]
opeteltiin 1. säkeistö korvakuulolta
paritehtävänä merkittiin laulun rytmi rytmikorteille

2. tunti

kerrattiin laulu, opeteltiin 2. säkeistö
liitettiin mukaan sointusäestys palasoittimin
Am: bassopala A, alttopalat c - e
Dm: bassopala D, alttopalat f - a
E7: alttopalat e - h
opettaja antoi stemmat ensi kerraksi harjoiteltavaksi

[KUVA]

huilu

[KUVA]

kitarat

[KUVA]

kantele

pianistit ja harmonikansoittaja saivat huolehtiakseen palasoitinsäestyksen

3. tunti

harjoiteltiin omien soittimien kanssa

4. tunti

alkutunnista harjoiteltiin ja sovittiin lopullinen sovitus laulu- ja soittosäkeistöjen vuorotteluineen
lopputunti pidettiin "avointen ovien"-tuntina ja esitettiin vanhemmille työn tulos.

Huomioita ja arvioita prosessin onnistumisesta

Ko. ryhmät olivat poikkeuksellisen pienet ja soitinvalikoima tarkoitukseen sopiva, mitkä seikat helpottivat prosessin toteuttamista. Opettajalle kokemus oli kannustava: vaatimattomankin tuntuisista aineksista sai aikaan onnistuneen kokonaisuuden. Lapset olivat innostuneita; esimerkiksi toinen huilisteista kertoi myöhemmin esittäneensä samaa kappaletta solistisestikin ja opettaja oli opettanut hänelle tuplakielen käyttöä ("tu-ku-tu-ku") ko. laulun yhteydessä.

Musiikin alkuopetusta soittaen ja liikkuen

Musiikkitaitoa liikkuen

Tulostettava versio