Liikkeestä nuoteiksi

Tavallisia rytminlukutehtäviä voidaan muuntaa kehorytmeiksi. Aluksi käytetään juuri opittuja kehorytmejä, mutta myöhemmin ryhmä voi suunnitella itse haluamiaan kehorytmejä, joko siten, että yhdessä sovitaan eri aika-arvoja vastaavat liikkeet/äänet tai niin, että ryhmäläiset suunnittelevat pareittain tiettyyn rytmiin oman keholiikesarjan. Opettaja voi soittaa myös rytmidiktaatit kehorytmeillä. Seuraavissa harjoitteissa omaksutaan rytmi toiminnassa ja edetään lopuksi nuotintamiseen.

Sanarytmiräppi (Soili Perkiö)

Vanhoista lastenlauluista saa loistavia "räppejä" tuntia keventämään. ("Pikkuiset kultakalat"-laulu sisältyy mm teokseen Sarmanto-Neuvonen & Salo 1998.) Keho-ostinatoon yhdistettynä ja kaanonissa toteutettuna vaikeustaso on sopiva jo vähän vanhemmillekin oppilaille. Kun rytmi opittaan ja koetaan hauskassa harjoitteessa, se jää hyvin mieleen ja lopuksi rytmin kirjoittaminen onkin helppo loppusilaus.

Kehorytmi (kaikki ovat kahdeksasosia): Käsitaputus, taputus rintaan oikealla kädellä, taputus rintaan vasemmalla kädellä, taputus oikean reiden etuosaan oikealla kädellä, taputus vasemman reiden etuosaan vasemmalla kädellä, askel oikealla jalalla, askel vasemmalla jalalla, tauko. Askeleet otetaan paikallaan, ei siis liikkuen. Viimeisen tauon pitämistä sopivan pitkänä voidaan varmentaa niin, että sillekin kohdalle keksitään joku sopiva liike.

1. Ensin opettaja opettaa kehorytmin. Jotta liikesarja saadaan sujuvaksi ja lähes automaattiseksi, voi ryhmä laulaa kehorytmin päälle tuttuja lauluja (Hämähämä häkki, Jaakko kulta...).

2. Opettaja opettaa kaikuna Pikkuiset kultakalat -laulun sanat.

3. Yhdistetään sanoihin ensin opittu kehorytmi. Tempon pitää olla sopivan vauhdikas. Puhe saa olla sykkivää ja korostavaa, ikään kuin räpättäisiin jolloin kehorytmi toimii rytmisenä säestyskomppina.

4. Kun tämä sujui, muutetaan räppi kaanoniksi. Kehorytmi on kaikilla koko ajan sama, mutta räpkaanon aloitetaan kahden neljäsosan välein neljässä ryhmässä.

5. Nyt kaikki varmasti osaavat sanarytmin jo ulkoa ja se on helppo kirjoittaa rytmidiktaattina paperille.

Moniääninen toiminnallinen rytmidiktaatti

Usein oppilaat kykenevät kirjoittamaan hankaliakin yksittäisiä rytmejä, mutta jos rytmit esiintyvät samanaikaisesti päällekkäin, yksinkertaisetkin rytmit muuttuvat haastaviksi ja monimutkaisiksi. Silti orkesterissa ja kaikessa kamarimusiikissa oppilaan täytyisi kyetä soittamaan omaa ääntään ja suhteuttaa se ympäröivään, yhdessä tuotettuun musiikkiin.

1. Opettaja jakaa luokan neljään ryhmään ja opettaa jokaiselle ryhmälle oman taputus- tai kehorytmiostinaton. Oppilaat toistavat omaa rytmiään jatkuvasti.

2. Oppilaiden tulisi kyetä toistamaan omaa rytmiänsä melko automaattisesti, jolloin he pystyvät taputtaessaan samanaikaisesti seuraamaan toisten taputusta. Tämä vaatii useita toistokertoja. Opettaja toimii kapellimestarina ja näyttää taputusryhmille ohjeita dynamiikasta. Välillä osa ryhmistä voi olla hiljaa, jolloin oppilaat ehtivät seurata myös toistensa rytmejä. Tai opettaja voi näyttää kaikille yhteisen kenraalipaussin, jolloin syke etenee vain jokaisen mielessä. Myös joku oppilaista voi tulla kapellimestariksi, jolloin opettaja ottaa oppilaan paikan taputusorkesterissa.

3. Kun oppilaat hallitsevat rytminsä tarpeeksi hyvin, opettaja pyytää heitä kirjoittamaan kaikkien ryhmien rytmit paperille. Jos oppilailla on vaikeuksia muistaa toistensa rytmejä, ryhmät voivat taputtaa rytmejään toisilleen, mutta vain samanaikaisesti toisten ryhmien kanssa.

4. Lopuksi opetellaan yhteisesti nuottikuvasta kaikkien ryhmien rytmit ja soitetaan ne rytmisoittimin sopivan musiikin kanssa (vrt. soitinsommitelma).

Syke- ja aika-arvoharjoituksia

Liikettä ja soittoa musiikin mukaan