Lämmittelystä

Oman soittamisen tapaan myös yhteissoiton onnistumiselle ehkä tärkeintä on lämmittely. Oikeanlainen lämmittely avaa lihakset, aktivoi korvat kuuntelemaan ja käynnistää aivot. Ryhmätunnin avaukseksi kelpaa parhaiten riittävän yksinkertainen yhteissoitto - sellainen, joka ei ole raskasta lihaksille ja jossa on helppoa kiinnittää huomiota soittimen vireeseen.

Varsinkin aluksi kelpaa hyvin tutuimpien asteikkojen soittaminen hitaasti, riittävästi taukoa pitäen. On oleellista, että pyritään kiinnittämään huomiota myös soiton puhtauteen, eli että lämmitellyssä voi koska tahansa keskeyttää soittamisen virityksen korjaamiseksi. Asteikkoja voidaan unisonon lisäksi soittaa ainakin tersseissä ja kolmisoinnuin: kaanonissa sekä siten, että jokainen soitinryhmä soittaa täydellistä sointua, mikäli soittajia on tarpeeksi. Moniääniset harjoitukset saattavat aluksi olla jopa armeliaampia puhtauden kannalta kuin aina hyvin vaikea unisono. Asteikkoja voidaan tietenkin lisäksi soittaa eri tempoissa, eri rytmein ja artikulaatioin, ja duuri- ja molliasteikkojen rinnalle voidaan ottaa muitakin asteikkoja, niin modaalisia kuin synteettisiä (esimerkiksi oktatoninen eli dimiasteikko). Myös asteikon soitto urkupistettä vastaan avaa korvia intervallien puhtauden kuuntelemiseen.

Asteikkojen lisäksi soitatan myös kolmi- ja nelisointuja murtaen. Jo kertaalleen tehtyjen harjoitusten kertaaminen käy myös lämmittelystä; asteikkosoiton rinnalle olisi kaiken kaikkiaan hyvä keksiä vaihtoehtoisia lämmittelyharjoituksia. Näiden päälle voidaan tehdä vielä tarkistusviritys, mutta varsin nopeasti päästäneen sellaiseen tilanteeseen, jossa oppilaat osaavat korjata virityksen jo lämmittelyn aikana, jolloin soittimet ovat lämmittelyn päätteeksi vireessä.

Intonaation perusteet

Enemmän soittoa kuin puhetta

Tulostettava versio