Aksel Törnudd

Rauman Seminaarin musiikinopettajana 20 vuotta toiminut Aksel Törnudd (1874-1923) tutki säveltapailun olemusta ja julkaisi useita alaa käsitteleviä kirjoja ja oppaita sekä laulukirjoja. Hän kirjoitti 1913 teoksen Kansakoulun lauluoppi, jossa oli yli kolmesataa sivua. Siinä hän käy läpi laulun eri osa-alu-eet niin perinpohjaisesti, että sana "kansakoulun" tuntuu otsikossa suorastaan kornilta. Paremminkin kirja soveltuisi kansakoulunopettajaseminaarin lauluopiksi, niin paljon asiaa kirjaan sisältyy. Seminaarien opiskelijoille hän kirjan ilmeisesti tarkoittikin. Nykyisin teosta voisivat käyttää hyvin alan ammattilaiset.

Axel Törnudd. Kuvalähde: Pietilä 1956.

Törnudd yhdistää omassa systeemissään Dessirier-Wegeliuksen ja Anjou-Krohn - Nybergin järjestelmät. Hän muodostaa uusia kaavoja, jotka ovat joustavampia laulaa, duurille ja mollille omat kaavansa. Hän on selvittänyt duuri-molli -käsitteet laulunimien suhteen ja on säveltänyt valtavan määrän erilaista harjoitusmateriaalia. Eräiden harjoitussävelmien jälkeen hän kirjoittaa:" Tällaisten sivuharjoitusten avulla voimme toivoa tekevämme vuosikymmenien kuluessa kaavat (= hätävaran) tarpeettomiksi". Törnuddin kirjassa vuodelta 1921, Seminaarin lauluoppijakso, on eräs hauska yksityiskohta heti ensimmäisellä sivulla. Hän kirjoittaa c-duuriasteikon ja sen alle soittonimet c, d, e, f, g, a, h, c . Soittonimien alle hän kirjoittaa suomalaisen vastikkeen säveltapailuasteikoksi: en, toi, ko, ne, vii, ku, sei, en. Varmuuden vuoksi hän vielä kirjoittaa Guidonkin nimet alle: do, re, mi, fa...

Oman laulukirjansa, Koulun laulukirjan vuodelta 1913 hän laati pääasiassa kansanlaulujen ja omien pikku sävellystensä pohjalle. Säveltapailu ja sävelten laulunimet jäivät kuitenkin kirjassa vain ensimmäisen sivun maininnan asteelle.

Useita järjestelmiä koulujen laulunopetuksessa

Kodály - konsepti

Tulostettava versio