4. Käsitteet käyttötarpeen mukaan

Kohti monipuolisempaa tarkastelua pääsee tietysti valitsemalla opetukseen oikeaa musiikkia irrallisten harjoitusten sijaan. Kun tulee puhe oppilaiden oman soitto-ohjelmiston tai muun monimutkaisemman ohjelmiston käytöstä, musiikki saattaa kuitenkin vaikuttaa liian monimutkaista niihin käsitteisiin ja taitoihin nähden, mitä toistaiseksi on hallinnassa. Vähättelemättä huolellisen perustyön merkitystä haluaisin muistuttaa, että ongelmaa voi lähteä purkamaan myös pohtimalla, olisivatko käytettävät käsitteet ja tehtävänasettelut muokattavissa.

Viimeaikaisissa keskusteluissa opettajien kesken on esimerkiksi pohdittu, kuinka aikaisin on järkevä käyttää aikaa yksityiskohtaisen sointuasteanalyysin opiskeluun kaikkine käännösmerkintöineen. Useimmissa käytännön toimintamuodoissa selviää jo pitkälle, kun osaa nuotintaa tai muuten paikallistaa ääriäänet suhteessa tonaaliseen keskukseen ja tunnistaa lopuketilanteista painokkaimmat harmoniat. Vastaavasti monissa tilanteissa voi taas olla apua sellaisista käsitteistä ja tarkastelutavoista, joita ei perinteisesti ole esiintynyt ainakaan oppikirjoissa, ääriäänten väliset intervallikulut yhtenä esimerkkinä.

Todelliset musiikilliset tilanteet ovat tietysti siinä määrin yksilöllisiä, että analyysi alkaa pian muistuttaa ongelmanratkaisua pikemmin kuin valmiin ja vedenpitävän kaavan soveltamista. Kaiken kaikkiaan siis käytettäviä käsitteitä on järkevä valikoida tilanteen ja käyttötarpeen mukaan: pystysuoraa, vaakasuoraa, soinnullisia ja kontrapunktisia näkökulmia joustavasti vaihdellen. Paljon vaaditaan opettajan ja oppilaiden yhteistä jäsennystyötä ennen kuin oppilaat osaavat itsenäisesti tehdä tällaisia valintoja. Arviointia ajatellen tämän tyyppinen työskentely sopiikin nähdäkseni parhaiten salkku- eli portfolioarviointiin, jossa kerätään suoritusta varten opiskelun kuluessa tehtyä työtä. Nähdäkseni tällä tavoin tulee kyllä omaksutuksi vähintään sama ja lisäksi paljon monipuolisempi musiikillisten valmiuksien taso kuin perinteisillä "kadenssiharjoituksilla".

Lähestymistapaa voisi siis kokoavasti kuvata tällaisten periaatteiden avulla: Edetään kokonaisuuksista osiin. Oppilaita voi silloin opettaa lähestymään sellaistakin musiikkia, jota he eivät osaa analysoida yksityiskohtia myöten. Soitto-ohjelmiston ym. vaativamman materiaalin käsittely tulee tällä tavalla mahdolliseksi.
Analyysissa on mukana sekä tarkkaa sävelkorkeuksien paikallistamista avainkohdista että kokonaisvaltaisempaa tunnelmiin ja tyylikohtaisiin kulkuihin perustuvaa tietämystä.
Opetellaan hahmottamaan musiikillisia tapahtumia sekä pystysuoraan että vaakasuoraan ja valitsemaan kuhunkin musiikilliseen tilanteeseen sopivin tarkastelutapa.
Sekä kuullun että nuottikuvan pelkistäminen on jo sinänsä hyödyllinen taito, joka auttaa sekä kuullun kirjoittamisessa että esimerkiksi improvisoinnissa.
Kun pelkistää painokkaimpien harmonioiden ja ääriäänten sävelten välisiä kulkuja, voi oppia havaitsemaan musiikin tyypillisiä etenemistapoja. Sen sijaan yksittäisten sointujen tasolla välttäisin opettamasta kaavoja siitä, mihin seuraavaan sointuun mikäkin aste etenee. Yksittäisten sointujen etenemiskaavoilla on lähes mahdotonta kuvata kattavasti musiikin moninaisia tilanteita. Lisäksi tämän tapainen neuvominen näyttäisi kokemukseni mukaan johtavan sellaisiin arvausstrategioihin, jotka pätevät vain siinä yhteydessä missä tunnistamista on harjoiteltu.
Rajakohdista ja ääriäänistä lähtevä aloitustapa ei sulje pois yksityiskohtaisenkaan analyysin mahdollisuutta eikä tarkoitus ole muutenkaan väheksyä yksityiskohtaisen työn merkitystä. Pikemminkin päämääräni on tarjota vaihtoehtoja sellaisiinkin tilanteisiin, jotka eivät yksityiskohtaisen analyysin tasolla aukea perusasteen oppilaille, mutta jotka heitä musiikkina ja omakohtaisesti tehden kiinnostavat. Tarkastelua voi mainiosti jatkaa kohti hyvinkin hienojakoisia musiikillisia ilmiöitä, mutta silloinkin kannattaa miettiä käytettävän käsitteistön tarkoituksenmukaisuutta. Esimerkiksi hajasävelten eri tehtävien tarkastelu voi monissa tilanteissa olla kuvaavampaa kuin monimutkaiselle tasolle viety sointuasteanalyysi.

3. Lineaaristen kulkujen pelkistäminen diktaattitehtävien apuna

5. Ennen analyysia

Tulostettava versio