Stravinski: huomioita kevätuhrin uhritanssista

Esimerkissä 5 esitän Stravinskin kevätuhrin uhritanssin viidestä ensimmäisestä tahdista laatimani pianoreduktion. Esimerkin alustava tarkastelu paljastaa, että siinä esiintyvät kaikki 12 sävelluokkaa. Minun on vaikea hahmottaa esimerkkiä 5 sillä tavalla, että kromaattisesta asteikosta ositettaisiin ensiksi jokin tietty asteikko, josta ositettaisiin edelleen sointuja. Pikemminkin vaikuttaa siltä, että soinnut ositetaan suoraan kromaattisesta asteikosta. Asteikkotasoa ei siis esiinny, vaan seuraava taso sävelten välisessä hierarkiassa tuntuisi olevan suoraan soinnullinen, toisin kuin esimerkeissä 1 ja 4.

Esimerkki 5: Stravinskin Kevätuhrin uhritanssin 5 ensimmäistä tahtia. Pianoreduktio on omani.

Kun ryhdytään lähemmin tarkastelemaan esimerkissä 5 esitetyn katkelman säveltasojen jäsentymistä, kannattaa ensiksi soittaa kyseinen katkelma oppilaille. Oppilaat kykenevät todennäköisesti havaitsemaan samana pysyvän D-duuripienseptimisointukerroksen (esimerkin 5 ylempi viivasto) ja sen alapuolella toistuvat sävelet es ja des (esimerkin 5 alempi viivasto). Esitän näistä elementeistä rakentuvat soinnut esimerkissä 6. Esimerkissä 6 olen luopunut sävelen d2 alapuolisesta oktaavikaksinnuksesta, sillä se on mielestäni luonteeltaan lähinnä soitinnuksellinen. Kohdassa (a) olen näyttänyt tahdeissa 1-2 esiintyvän soinnun ja kohdassa (b) tahdeissa 3-5 hallitsevana esiintyvän soinnun. Näitä kahta sointua erottavat toisistaan sävelen es1 alapuolelle sijoittuvat säveltasot. Kohdan (a) mukaisessa soinnussa sävelellä es on oktaavikaksinnus ja sävelen es yläpuolella esiintyy sävel b. Kohdan (b) mukaisessa soinnussa ei esiinny säveltä b, vaan sävel des, eikä sävelellä es1 ole oktaavikaksinnusta. Muilta osin soinnut ovat intervallirakenteeltaan yhteneväisiä. Missä suhteessa kohtien (a) ja (b) soinnut ovat toisiinsa? Mielestäni luontevin tulkinta on ajatella, että D-duuripienseptimisointukerroksen alapuolella esiintyy terssitön Es-duuripienseptimisointukerros kohdan (c) mukaisesti. Tällöin alemman sointukerroksen intervallirakenne heijastelee ylemmän sointukerroksen rakennetta. Tästä eteenpäin hallitsevalla soinnulla tarkoitetaan kohdan (c) mukaista yhdistettyä rakennetta.

Esimerkki 6: Hallitseva sointu esimerkissä 5.

Seuraavaksi olen pohtinut yhdessä oppilaitten kanssa soinnun rakenteeseen liittyviä kysymyksiä. Viime kädessä koko rakennelma ankkuroituu sävelen d päälle (bassonuotti esimerkissä 6). Voidaan havaita, että soinnun intervallirakenteessa on pitkälle menevää säännönmukaisuutta. Tämä todettiin jo havaittaessa D-duuriseptimisointukerroksen ja Es-duuriseptimisointukerroksen rakenteellinen samankaltaisuus. Tarkastelemalla ainoastaan ylemmän viivaston säveltasoja esimerkin 6 kohdissa (b) ja (c) voidaan lisäksi havaita intervallirakenteessa peilikuvasymmetria: alhaalta ylös ja ylhäältä alas luetellen intervallit ovat s2, p3, p3, p3 ja s2. Symmetrinen sommitelma korostuu tahdeissa 3-5, joissa esiintyy esimerkin 6 (b) mukainen ositus hallitsevasta soinnusta (ks. myös esimerkki 5).

Hallitsevan soinnun intervallirakenteen tarkastelun jälkeen voidaan siirtyä tarkastelemaan sointuun kuulumattomien säveltasojen jäsentymistä. Tätä olen kuvannut esimerkissä 7. Hallitsevan soinnun säveliä olen kuvannut valkoisilla nuoteilla ja sitä koristelevia hajasävelsointuja mustilla nuoteilla. Hahmotan sävelet c1 ja d1 sävelten es1 ja des1 alapuolisiksi sivusäveliksi. Hallitsevan soinnun D-duuriseptimisointukerros sisällyttää raameihinsa kaksi hajasävelliikettä. Ensiksi D-duuriseptimisointu etenee C-duuriseptimisoinnulle. Koska viimeksimainittu ei palaa takaisin D-duuriseptimisoinnulle, hahmottuu tilanne vaihtosäveliseksi äänenkuljetustapahtumaksi. Samanaikaisesti sävelien c1 ja d1 aikaansaaman sivusävelliikkeen kanssa esiintyy Des/Cis-duuriseptimisointu. Koska mainittu sointu esiintyy kahden D-duuriseptimisoinnun välissä, se on rakenteellisessa mielessä alisteinen niille. Ylä-äänessä hahmottuu laskeva liike säveleltä d2 sävelen cis2 kautta sävelelle c2. Siksi tapahtuma hahmottuu ensisijaisesti lomasävelkuluksi.

Esimerkki 7: Analyysi esimerkissä 5 esitellyn katkelman äänenkuljetustapahtumista.

1900-luvun alku

12-säveltekniikasta