1. Kuuntelutekniikat

Eli millä eri tavoilla voimme opettaa oppilaita kuulemaan nopeammin ja tarkemmin. Alussa kuuntelemisen pääsääntönä voisi pitää sitä, että kuuntelee pienen palan musiikkia niin monta kertaa että osaa laulaa tai soittaa sen perässä. Opettelee siis fraasin, tahdin tai vaikka vain yhden sävelen kerrallaan niin että sen kykenee toistamaan perässä, mieluiten laulaen ja tarvittaessa käyttää soitinta tarkistaakseen sen mitä kuulee. Tämän jälkeen opittu pätkä musiikkia nuotinnetaan sen mukaan mikä on tehtävänanto.

On tyypillistä, että oppilas jää kelaamaan ja kuuntelemaan samaa pätkää lukemattomia kertoja ja pähkäilee sen kanssa mitä nauhalta kuuluu. Yleensä oppilas oikeasti osaa jo ulkoa sen mitä kuuntelee, ja kun hänellä ei ole työkaluja purkaa paperille kuulemaansa, hän alkaa ajatella ettei hän kuule. Oppilasta kannattaa usein muistuttaa siitä, että heti kun fraasin muistaa ulkoa pitää lopettaa kuunteleminen ja alkaa kirjoittamaan/soittamaan käyttämällä niitä työkaluja mitä hän osaa.

Transkriptiota tehdessä on hyödyllistä tietää miten ihminen kuulee. On todettu, että ihminen muistaa aina parhaiten viimeisen asian minkä hän kuuli. Siis viimeisen sävelen, viimeisen rytmikuvion, viimeisen sointivärin. Siksi kannattaa alusta alkaen opettaa oppilaat pysäyttämään nauhan/levyn toisto oikealla hetkellä. Oletetaan että on kirjoitettu melodiaa yksi tahti kappaleen alusta. Jotta mieleen jäisi parhaiten se mitä seuraavaksi tapahtuu, toisto pitää pysäyttää toisen tahdin loppuun tai vaikka heti toisen tahdin ensimmäisen sävelen jälkeen. Sillon toisen tahdin lähtösävel on se mikä muistuu parhaiten mieleen. Jos kuuntelee pitkän pätkän tästä eteenpäin ennenkuin pysäyttää toiston, se asia mitä seuraavaksi kirjoittaisi on jo hautautunut kaiken sen alle mitä tuli toisen tahdin jälkeen.

Seuraavaksi erittelen niitä työkaluja mitä itse opetan oppilaille.

Miten transkriptiota voidaan opettaa

Rytmin kuunteleminen