Liite 3: Tietoa harmonikan näppäimistöistä: standardibasso- ja melodiabassokoneisto

Helka Kymäläinen

Musiikkiopistoissa on tällä hetkellä käytössä harmonikan kaksi erilaista bassokoneistojärjestelmää: perinteiseen säestykselliseen "tanssimusiikkiin" soveltuva ns. standardbassokoneisto ja taidemusiikkiin (barokki, nykymusiikki) soveltuva melodiabassokoneisto. Lapset voivat opettajansa johdolla valita kumman tahansa mallin aloitussoittimekseen, sillä viimeistään 10-12 -vuoden iässä hankittavassa mallissa on jo molemmat koneistot samassa instrumentissa, ja kaikki lapset opiskelevat joka tapauksessa molemmat järjestelmät.

Säestyssoittimeksi sopivassa standardbassokoneistossa on varsin nerokas järjestelmä sävellajien opiskelua ajatellen: koneisto on kuin avattu kvinttiympyrä! Lapset aloittavat opintonsa C-duurista, ja näppäinriviä ylöspäin kuljettaessa peräkkäin seuraavat G-D-A-E-H-Fis-Cis ja C:stä alaspäin lähdettäessä F-B-Es-As-Des-Ges (soittimen koosta riippuu, miten pitkälle näppäimiä riittää). Mollisävellajeja ajatellaan ottamalla keskuspaikaksi a ja samalla tavalla näppäinrivistöä ylöspäin kulkemalla saadaan ylennysmerkkiset mollit ja alaspäin alennusmerkkiset mollit. Soinnuthan on standardbassoharmonikassa jo valmiiksi kytketty, joten lapsi vain painaa yhtä näppäintä, ja sieltä kuuluu valmis duuri-, molli-, septimi- tai vähennetty sointu. Eli kahta sormea liikuttelemalla saadaan tuo "Hum-pap-paa -komppi".

Avatun kvinttiympyrärivin edessä (lähimpänä paljetta) on vielä yksi, möreinä yksittäissävelinä soiva rivi, josta haetaan vaihtelua komppiin. Tämä pystyrivi on suuri terssi -suhteessa ns. pääriviin. Siis C:n edestä löytyy E, G:n edestä H jne. Huomattavaa on, että standardibassoharmonikassa ei ole eri oktaavialoja. Myös nuottikuva on yksinkertaistettu: koko sointua ei kirjoiteta, vaan vain perussävel, jonka yläpuolella on symbolit M (major/duuri) , m (minor/molli), 7 (septimi) ja dim (vähennetty). Vanhemmassa notaatiossa lasten ei tarvinnut nuottejakaan osata, sillä nuotin päälle merkittiin C (duuri), cm, C7 ja Cdim. Melodiabassoharmonikka sen sijaan on kuin piano. Yhdessä diskanttipuolen kanssa se muodostaa soittimen koosta riippuen 3-6-oktaavin kokonaisuuden. Mitään ei ole valmiiksi kytketty, vaan jokainen sävel soi itsenäisenä omalta korkeudeltaan. Siispä soittaja voi soittaa esim. Bachin sävellyksiä suoraan pianonuoteista muuttamatta mitään.

Diskantin, samoin kuin melodiabassonkin kaikki pystyrivit ovat pieni terssi -ketjuja: keskimmäisellä rivillä C-Es-Ges (Fis)-A-C, lähempänä paljetta (4.rivillä) E-G-B-Des (Cis)-E ja ulkoreunan puolella (2. rivillä) D-F-As(Gis)-H-D. Niinpä lapset voivat ajatella rinnakkaissävellajit suoraan omaa instrumenttiaan muistellen, kunhan vain etumerkin kanssa ovat tarkkana: A-duurin rinnakkainen fis-molli löytyy samalta pystyriviltä, yksi näppäin vain "kohti kattoa".

Harmonikassa käsitteet ylöspäin ja alaspäin ovat hieman hankalia, sillä kun soitin on sylissä, korkeat äänet löytyvät käden mennessä alaspäin (siis kohti lattiaa) ja matalat äänet löytyvät käden noustessa ylöspäin, siis kohti kattoa. Tämä saattaa joskus esim. prima vista -tilanteessa tuottaa oppilaille vaikeuksia: visuaalinen nuottikuva nousee, mutta fyysisesti käsi laskee alas. 5-rivisessä harmonikassa kaksinnetaan toinen ja neljäs rivi sormittamisen helpottamiseksi.

Liite 2: Esimerkki asteikoista osana jousisoitinten kurssivaatimuksia

Liite 4: Harmonikan asteikkosoittovaatimukset