Neljännen sektorin bitvouhka
Uusimaa-viikko käynnistyi maanantaiaamuna Musiikkitalolla Uffe Elbækin esityksellä tulevaisuuden työstä. Iltapäivällä jatkoimme keskustelua aiheesta Tulevaisuus on jo täällä -työpajassa muotoilukasvatuksen asiantuntija ja suunnittelija Mari Savion johdolla. Lähtöajatus oli, että tulevaisuuden työn muodot ovat läsnä jo nyt, kun vain osaamme ne nähdä. Elbæk toi omassa kokonaisuudessaan esille eurooppalaisessa keskustelussa vasta vähän tunnetun, mutta Yhdysvalloissa käytössä olevan käsitteen neljäs sektori. Elbækin mukaan neljäs sektori lomittuu julkisen, yksityisen ja järjestösektorien kanssa, muodostaen uuden, yhteisen toiminnan alueen, joka lainaa osia kaikilta kolmelta.
Luovan alan toimijan on helppoa kokea sijoittuvansa juuri tuolle neljännelle sektorille. Onhan toimeentulo keräiltävä useasta eri lähteestä, omat kiinnostuksen kohteet ohjaavat toimintaa ja omalla työllä halutaan usein olevan myös laajempaa merkitystä. Mari Savio taustoitti pajatyöskentelyä kertomalla Koko kylän työhuone -hankkeesta. Koko kylän työhuoneesta on tullut konkreettisesti koko kylän juttu Lapinjärjen kunnassa Uudellamaalla. Maksuton ja kaikille avoin työhuone sijaitsee Lapinjärven Kirjastotalon päädyssä. Tarjolla on tilaa etätyölle, ideointiin ja kokoustamiseen. Seinät ja kahvin tarjoaa kunta, kurssit ja tapahtumat käyttäjät itse. Koko kylän työhuoneesta kuulemme varmasti vielä, sillä hanke palkitaan tällä viikolla Uusimaa-palkinnolla ja syksyn toimintasuunnitelma vakuuttaa kiinnostavuudellaan.
Työpajassa hurautimme rohkeasti sata vuotta ajassa eteenpäin. Elinajanodote on silloin 150 vuotta, valta on suuryritysten hallussa ja itsensä voi päivittää aina uudelleen. Kaupunkiviljely tuottaa merkittävän osan ravinnosta, tuulimatkustus yleistyy ja vesi jaetaan tasapuolisesti, myös ruoka riittää kaikille. Tuki- ja liikuntaelimet ovat heikossa kunnossa, kun liikkumisen tarve vähenee, mutta toisaalta itselleen voi helposti tilata esimerkiksi uuden nenän. Ihmisten ihonväri on harmaa ja maailmanlaajuinen hyvinvointivaltio on syntynyt.
Sadassa vuodessa myös työ muuttuu, kun osa ammateista jää historiaan ja uusia syntyy. Voimme vain arvailla, millainen työnkuva bitvouhkalla, virtualisoijalla tai käsittäjällä on. Myös selittäjiä, silittäjiä, verkostosäätäjiä ja identiteettisuojapoliiseja tarvitaan tulevaisuudessa. Käsinkirjoittajasta saattaa tulla yksi trendikkäimmistä ammateista, se kun nousi esiin useammassakin työryhmässä. Voi ajatella, että yksi yhdistävä tekijä tulevaisuuden töissä on se, ettei tekijää voi helposti korvata robotilla.
Sata vuotta on yhtä aikaa lyhyt ja pitkä aika. Tapahtuu paljon, mutta missä ja miten, sitä emme voi vielä tietää. Voimme kuitenkin vaikuttaa suuntaan. Elbæk toi esiin työn merkityksellisyyden vaatimuksen, joka uudella sukupolvella ylittää jo tärkeydessä palkkavaatimuksen. Palkkaakin toki odotetaan, mutta sitäkin tärkeämmäksi koetaan, että oma työpanos kohdistuu yritykseen tai organisaatioon, jonka työn sisältö ja tarkoitus ovat yhteneväiset omien arvojen kanssa. Moninaisuus on keskeinen arvo tulevaisuuteen suunnatessa. Keiden kaikkien ääntä haluamme kuulla päätöksenteossa? Tulevaisuuden työelämä on moniääninen ja moniarvoinen, mutta se voi olla sellainen jo nyt. Ollaan innostajia ja mietitään, kenet voisi vielä kutsua mukaan?
Katriina Rosavaara, Creative and Inclusive Finland / Helsingin kaupunki
Lue lisää:
Koko kylän työhuone Facebookissa
Suomen Muotoilukasvatusseura ry
