”Mikään tavallinen ei ole koskaan muuttanut mitään”

"Nothing normal ever changed a damn thing”, kuului Slush 2017:n tunnuslause. Slush on melkoinen mylläkkä puheenvuoroja, startupeja esitteleviä standeja ja uusia kontakteja. Tapahtuma kuhisee nuorten energiaa ja ideoita, uusia aloitteita, innovaatioita ja tulevaisuutta. Puheenvuorot ovat myyviä ja vakuuttavia. Pöhinä imee kävijän mukaansa.

Sukupolvi Y:n ja Z:n arvot näkyvät vahvasti Slushissa. Keskusteluissa vilahtavat innostus, ekologisuus, solidaarisuus ja tasa-arvo. Näiden näkyväksi tekemiseksi ei riitä omaa ekologisuutta hehkuttava markkinointi, vaan nouseva sukupolvi kaipaa aitoja näyttöjä arvojen noudattamisesta läpi koko tuotantoprosessin ja avoimesta viestinnästä.

Tunteesta liiketoimintaa

Emotional Intelligence on nousemassa selkeästi Artificial Intelligencen yläpuolelle: Sukupolvi Z peräänkuluttaa tunteita: intoa, hyvää johtajuutta, uudenlaisia keinoja osallistua yhteiskuntaan ja hauskuutta. Näitä toteutetaan vahvasti some- ja ICT-vetoisesti, mutta pääasiaksi nousee yhä useammin oikea tunnelma itse teknologisen vimpaimen sijasta.

Startup-maailmassa hyvä idea ei riitä, vaan ideasta on myös pystyttävä kertomaan innostavasti ja tunteisiin vetoavasti – ja tietysti vakuuttamaan potentiaalinen sijoittaja liikeidean markkinasta ja potentiaalisista liikevoitosta. Slush oli täynnä toinen toistaan taitavampia puheenvuoroja, joissa jokainen sana ja ele on harkittu. Tänä selfie-aikana myyjän persoona korostuu liikeidean myymisessä.

Slushissa esillä oli useita liikeideoita, joiden tarkoituksena on lisätä tietoa kehosta hyvinvoinnin parantamiseksi, muuttaa elinympäristöä virtuaaliseksi tai vahvistaa asiakasymmärrystä digivälineiden avulla. Kulttuurialan kulkijalle jää paljon lisää pelikenttää: kaivataan sisältöjä, jotka vastaavat uusiin tarpeisiin. Ja uudet sisällöt tuntuvat olevan yhä enemmän tunnepohjaisia palvelun lisäarvoja. Jää nähtäväksi, miten kulttuurialan toimijat kykenevät rakentamaan ja myymään tunteita herättäviä sisältöjä ja palveluja virtuaalisiin ympäristöihin.

Oli hieman yllättävää huomata, että ICT-tapahtuman keskustelut kääntyvät vahvasti työn tekemisen ja johtamisen tapoihin. Ehkäpä tekijöiden ollessa voittopuolisesti nuoria, on luonnollista, että ict-startup entusiastien keskusteluissa korostuu heimoutunut ajattelu uusvanhana organisoitumisen tapana. Halutaan jaettuja kokemuksia, työntekemisen hyvää flowta, konfliktien rakentavaa käsittelyä, yhteisöllisyyttä ja matalaa johtamista. Tietokoneessa tunteita on typistetty tiiviisti emojeihin. Vaikuttaisi siltä, että tunneälyn merkitys on nopeaa vauhtia kasvamassa, eikä tunteen ilmaisuksi riitä emoji. Tarvitaan mekanismeja siitä, miten virtualiyhteisöissä tehdään näkyväksi tunteita kuten luottamus, flow ja empatia.

Heimoutuminen ja uudenlainen yhteisöllisyys tulivat Slushissa osaksi tosielämää ja näkyivät vahvasti eritoten Slushin rakentaneiden vapaaehtoisten monituhatpäisessä joukossa. Nuoret haluavat olla mukana ja aikaa aikaansa itselle tärkeälle asialle sekä samalla kartuttaa osaamistaan. Onko yhteiskunnassamme riittävästi tekemisen paikkoja, joissa nuoret saavat ottaa tekijyyden itselleen ja rakentaa itselleen merkittäviä projekteja? Slush-vapaaehtoisten energinen ja välitön tunnelma välittyi koko tapahtuman yleisölle.

Tarve tulla kuulluksi

Tapahtuman ydin ovat verkostot. Z-sukupolven nuoria yhdistävät alati muuttuvat, reaali- ja virtuaalipohjaiset kudelmat, jossa halutaan tulla tunnistetuksi. Verkostossa yhdellä mielipiteenilmaisupäivityksellä tai kuvalla eletään hetki satojen kontaktien kämmenillä heidän älylaitteissa. Yhdellä some-päivityksellä tavoitat joukon ihmisiä ja tulet kuulluksi - helposti ja nopeasti. Kuulluksi tulemista dokumentoi kertyvien ”tykkäys” painallusten määrä ja toisinaan joku saattaa kommentoida sinua tai välittää huomiosi eteenpäin omiin verkostoihinsa. Peukutukset ja lyhyet kommentit kertovat siitä, että on tullut verkostossaan huomatuksi ja kuulluksi.  Hetki satojen ihmisten älylaitteen näytön todellisuudessa jää tykkäyspainalluksineenkin vanha keskustelukulttuurin näkökulmasta varsin ohueksi.

Kuulluksi tulemiseen onkin tarjolla joukko uusia toimintatapoja, joita Slushkin on pullollaan. Ohjelman keskiössä ovat pitchaukset. Niissä kerrotaan itsestä, ideoista, osaamisesta ja omasta erinomaisuudesta tarkkaan mietityn myyntipuheen formaatissa. Slushin startupien maailmassa pitchaaminen keskittyy mahdollisten asiakkaiden tai sijoittajien innostamiseen. Kerrotaan koskettavasti ongelma ja sen ratkaisemiseksi kehitelty ratkaisu höystettynä ylitsepursuavalla innolla, tarkkaan harkitulla elekielellä ja mieleenpainuvilla tarinoilla tai sloganeilla.

Rahasta on tullut eettistä

Sosiaalisessa mediassa on vaarana, että satojen ihmisten kudelmat ovat kovin yksituumaisia. Seurataan samankaltaisista asioita kiinnostuneita ihmisiä ja keskustellaan itsen kanssa samanlaisia arvoja omaavien kanssa. Slushissa on koolla, ainakin pintapuolisen puheen tasolla, varsin yksituumainen tuhansien henkilöiden hetkellinen yhteisö. Yhteisön puheenvuoroissa ovat esillä paitsi ympäristökysymykset, myös esimerkiksi terveys, nälän poistaminen, ruuan kestävä tuotanto ja naisten aseman parantaminen.

Uusia konsepteja mm. matkailun, muodin ja liikkumisen alueella markkinoidaan vahvasti eettisinä perustuen niiden ympäristöä säätäviin ominaisuuksiin. Kaiken hypen keskellä jäi väkisinkin miettimään, että tämä kaikki nojaa jatkuvaan kuluttamiseen. Minne on jäänyt kierrätys ja kiertotalous tällä alueella? Onko niin, että uudet kierrätysmateriaaleistakin tehtävät tuotteet ja härpäkkeet käyttävät ekologisuutta myyntiargumenttina, jonka varjolla voi hyvillä mielin kuluttaa lisää.

Aidosta muutoksesta kertoo, että yhä useampi uusi tuote on immateriaalinen ja koettavissa kotoa käsin. Pikainen kurkistus Slush-heimoon näyttäisi vievän maailmaa sellaiseen suuntaan, jossa myös kulutetaan arvojen mukaan: syödään vähemmän lihaa, suositaan luonnonmukaisesti tuotettua lähiruokaa, seurataan oman toiminnan aiheuttamaa hiilijalanjälkeä ja valitaan tuotteita joiden valmistaminen on sosiaalisesti kestävää.

Katri Halonen, Creative and Inclusive Finland, Metropolia Ammattikorkeakoulu