Kaupunkitaiteilijat töihin!
Suomessa on 22 000 taiteilijaa, tai oli vuonna 2010, nyt meitä on jo varmasti taas paljon enemmän, jos viime vuosikymmenen kasvutahti on säilynyt ennallaan. Työpaikkoja, joiden tehtävänimikkeessä mainitaan sana ”taiteilija”, on noin neljäkymmentä. Kuukausipalkalla työskentelevät läänintaiteilijat ovat ainakin vielä toistaiseksi harvinainen poikkeus. Läänintaiteilijat aloittivat työnsä alueellisissa taidetoimikunnissa vuonna 1972. Nyt, 45 vuotta myöhemmin, kaikki läänintaiteilijat työskentelevät Taiteen edistämiskeskuksessa ja työ on sisällöltään kehittämistehtävä. Oma taiteellinen työskentely jätettiin pois läänintaiteilijoiden työnkuvasta 1980-luvun alussa.
Viime marraskuussa ilmestyi Minna Haution toimittama Tavoittaako taide? – Kokemuksia kunta- ja aluetaiteilija- sekä lähiöhankkeista -julkaisu, joka kartoittaa 16 erilaisen taiteilijahankkeen tuloksia ja kokemuksia ympäri maata. Hankkeissa kokeiltiin, millä tavoin taiteilijat voivat työllistyä yhteistyöhankkeissa kunta-, alue- ja järjestösektorin kanssa. Toimenpide-ehdotuksissa esitetään esimerkiksi, että monialaisesta hallintokunta- ja sektorirajat ylittävästä taide- ja kulttuuriyhteistyöstä tehdään vakiintunut toimintatapa. Monialaista taide- ja kulttuuritoimintaa koordinoidaan toimintasektorit ja toimialat ylittävällä tavalla. Kuntien ja yritysten tiloja osoitetaan taide- ja kulttuurikäyttöön.
Mitä tämä voisi tarkoittaa käytännössä? Olisiko jo aika ottaa taiteilijat pysyvästi mukaan kaupunkiorganisaatioihin? Joissakin kaupungeissa on tehty lyhyitä kokeiluja, joissa taiteilijoita on palkattu esimerkiksi päiväkoteihin. Se on hyvä alku, mutta mahdollisuuksia on sote-viraston lisäksi paljon muitakin. Oleellista on, että vaikka taiteilijat työskentelevät perinteisen toimintaympäristönsä ulkopuolella, he ovat kuitenkin edelleen taiteilijoita, eikä heidän läsnäolonsa saa korvata muiden ammattilaisten työpanosta. Parhaat tulokset syntyvät toimivan yhteistyön kautta.
Suomessa on 106 kaupunkia, joista jokainen voisi hyvin palkata useammankin taiteilijan. Tehtävää riittäisi, sillä mahdollisuuksien kirjo on rajaton. Kaupunkitaiteilijan työnkuva voisi olla lähtökohtaisen monimuotoinen ja yhteistyöpainotteinen. Yhteistyökumppanit voisi etsiä totuttua kauempaa. Miten tämän voisi tehdä?
Kaupunkitaiteilijan residenssimallissa taiteilijan työtila voisi sijaita jonkun kaupungin toimipaikan yhteydessä, esimerkiksi vedenpuhdistamolla, bussivarikolla tai kirjastossa. Tällöin taiteilijan työhön kuuluisi työskentelyä muiden työntekijöiden tai asiakkaiden kanssa oman taiteellisen, samassa paikassa tapahtuvan, työskentelyn ohella. Taiteilijan tehtävänä yhteistyönä toteutetun taiteellisen prosessin kautta voisi olla esimerkiksi työ- tai muun yhteisön vahvistaminen, asukasdemokratian lisääminen tai vaikka osallistava kaavoitus. Menetelminä vaikkapa sadutus, moni-instrumentaalinen improvisaatio tai valograffiti.
Kaupunkitaiteilijan yhteistyömallissa taiteilija työskentelisi virastosta käsin, koska yhteistyön järjestäminen onnistuu helpommin, kun toimii organisaation sisällä. Yhteistyömallissa taiteilijan työnkuva voisi olla laajempi ja abstraktimpi. Rakennusvirasto, liikuntavirasto ja kaupunkisuunnitteluvirasto operoivat omilla sektoreillaan ja ovat oman alansa parhaita asiantuntijoita, mutta ongelman tai haasteen ratkaiseminen vaatii usein muiden alojen asiantuntemusta tai uusia näkökulmia. Esimerkiksi kaupunginosaidentiteetti, osallisuus ja muutos ovat kaikki asioita, joita voi kehittää ja viedä eteenpäin taiteen keinoin.
Miksi näin sitten tehtäisiin, paitsi että taiteilijoille saataisiin lisää töitä? Suomen taiteilijaseuran viime vuonna teettämän tutkimuksen mukaan 75 % suomalaisista haluaa lisää taidetta arkeen ja lähiympäristöönsä. Taide rakentaa paikkojen identiteettiä ja tekee niistä helpompia kiinnittyä, vahvistaa turvallisuuden tunnetta sekä lisää viihtyvyyttä ja hyvinvointia. Kaupunkitaiteilijat tekisivät kaupungeista hauskempia, kiinnostavampia ja helpommin lähestyttäviä. Kaupunkitaiteilijat voisivat olla uudenlaisia kaupunkikehittäjiä, joiden asiantuntemus ulottuu taiteellisten menetelmien kautta alueille, joita ei tähän saakka ole osattu hyödyntää lainkaan.
Katriina Rosavaara, asiantuntija, Creative and Inclusive Finland
Tutustu julkaisuun: Tavoittaako taide? – Kokemuksia kunta- ja aluetaiteilija- sekä lähiöhankkeista
