Photo: Kaisa Larjomaa

Taikusydän-kouluttajaverkosto luo muutosta alhaalta ylös

Vuosikymmenten ajan yksittäiset sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset ja kouluttajat ovat ymmärtäneet taiteen merkityksen ja soveltaneet sitä työhönsä. Voisiko taide juurtua pysyväksi käytänteeksi työpaikoille ja koulutuskenttään laajemminkin? Vakuuttavia merkkejä tästä oli jo nähtävissä 15.9.2017 järjestetyssä seminaarissa taiteen ja kulttuurin soveltamisesta uusissa toimintaympäristöissä. Tapaaminen toi yhteen n. 60 sosiaali- ja terveysalan, yhteisöpedagogiikan, eri kulttuurialojen sekä nuorisotyön koulutuksen parissa työskentelevää ammattilaista.

Syödään ja virkataan yhdessä

Ammattialojen ja organisaatioiden toimintakulttuurit ovat kehittyneet palvelemaan jotain tarkoitusta, mutta joskus ne vain eivät päivity samaa tahtia ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Esimerkiksi luentomainen luokkaopetus istuu syvässä, vaikka uudet oppimisympäristöt voisivat tuottaa merkittävästi parempia tuloksia. Vanhainkodissa taas työntekijöiden kahvihuoneesta on voinut tulla niin pyhä, että yhdessä asukkaiden kanssa syöminen ei tule kuuloonkaan.

Taikusydän-kouluttajaseminaarissa taiteilija Timo Tähkänen kertoi kokemuksistaan, miten vanhainkodin asukkaiden kanssa juuri yhdessä ruokailu ja virkkaaminen toimivat erinomaisina luottamuksen rakentamisen välineinä.

”Virkkaaminen teki yhdessäoloa näkyväksi. Taide luo paikan olla”, Tähkänen kiteytti.

Saatuaan kokemuksen yhdessäolosta puhumattomatkin asukkaat saattoivat innostua mukaan värikokeiluihin tai taidenäyttelyn valmisteluun.

Ovatko sosiaali- ja terveysalan ammattiroolit ja toimintamallit joissain tilanteissa turhan jähmeitä? Ehkä juuri taiteilijoita pitäisi kutsua alan työpaikoille etsimään uusia, innostavia toimintamalleja. Toisaalta useampi sosiaali- ja terveysalan työntekijä voisi myös herätellä omaa, sisäistä taiteilijaansa.

Saako vain taiteilija käyttää luovia menetelmiä?

Ammatillinen työnjako on eräänlaisen evoluution tulos, jota koulutuksella vahvistetaan. Onkin tavallista yhdistää taiteen ammatillinen käyttö luovan alan koulutuksen saaneisiin ammattilaisiin. Mutta eivätkö taide ja luovuus kuulu kaikille? Niin osana oppimis- kuin työympäristöäkin niillä on taipumuksena rikastuttaa yksilön kokemusta.

Tutkimus osoittaa, että taide ja luovuus voivat lisätä esimerkiksi työhyvinvointia, kun ihmistä ei nähdä vain ammattiroolinsa kautta vaan kokonaisvaltaisesti myös muista asioista innostuvana ja aktiivisena toimijana. Samoja vaikutuksia taiteella ja luovuudella voi olla opiskelijatyytyväisyyteen.

Raja-aitoja luovien ja sote-alojen väliltä murretaan jo eri puolilla Suomea. Esimerkiksi Kuopion sairaalaan on juurtunut toimintamalli, jossa hevimusiikkia harrastava hoitohenkilökunta ottaa rakkaan harrastuksensa käyttöön potilaiden kanssa musiikkipedagogiikan yhteydessä. Porvoossa on järjestetty vuoden pituinen koulutus luovien menetelmien käytöstä vanhusten pitkäaikaishoidon henkilökunnalle. Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän Kulho-hankkeessa koulutetaan hoitoalan henkilökuntaa laajasti hyödyntämään omaa kulttuurista osaamistaan asiakkaiden hyväksi.

Kyllä taiteilijoiden ja muiden luovien alojen ammattilaisten lisäksi muidenkin on syytä hyödyntää taidetta työssään. Tämä ei tarkoita, että ammattilaisten tarve poistuisi. Varmasti jatkossakin koulutettuja, luovien prosessien osaajia tarvitaan ideoimaan, ohjaamaan ja kannattelemaan taidelähtöistä toimintaa samoin kuin kouluttamaan uusia tekijöitä alalle.

Kuka maksaa viulut?

Monella taiteilijalla olisi ideoita ja paloa tehdä soveltavaa taidetta uudenlaisissa ympäristöissä. Myös montaa sosiaali- ja terveysalan osaajaa kiinnostaisi uudistaa organisaationsa työtapoja. Esteeksi tulevat resurssit, jotka tuntuvat hupenevan koko ajan.

Toki aina ei ole kyse rahasta. Laura Karlsson Stadin ammattiopistosta kertoi seminaarissa oivallisia esimerkkejä luovuutta hyödyntävästä hoitotyön opetuksesta. Hänen opiskelijansa saattavat kiteyttää lääkehoidon tunnilla oppimisensa mainokseen. Anatomiaa opiskelijat voivat oppia liikkumalla luokassa verisolun tavoin ja kertomalla muille, mitä ovat parhaillaan tekemässä. Luovat lähestymistavat ovat sovellettavissa kaikkiin opetussisältöihin.

Lastensuojelun parissa uransa tehnyt konkari oli seminaariosallistujien tarinoita kuunnellessaan sitä mieltä, että nythän meitä on paljon! Monet ammattilaiset ja organisaatiot vievät pitkäjänteisesti ja osaavasti soveltavaa taidetta sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksiin sekä työpaikoille Suomessa.

Samassa joukossa on myös voimaa vaikuttaa kehityskulkuun. Taiteen ja kulttuurin soveltamisella sote-alalla on tällä hetkellä korkeimman mahdollisimman tason tuki – hallituksen kärkihanke. Taidetta soveltavat kulttuuri- sekä sosiaali- ja terveysalan kouluttajat voivat osaltaan kammeta kehitystä eteenpäin. Uusien ammattilaisten kautta uudenlaiset työskentelymenetelmät ja yhteistyökulttuuri kulkeutuvat työpaikoille. Meidän on pidettävä huolta siitä, että muutos jää pysyväksi niin strategioissa, budjeteissa kuin rekrytoinneissakin.

Mai Salmenkangas, lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu

Monialaisen kouluttajaseminaarin järjestivät Taideyliopisto, Metropolia, Taikusydän-verkosto ja Creative and Inclusive Finland. Tapaamisesta lähti käyntiin avoimen Taikusydän-kouluttajaverkoston rakentaminen. Pääset mukaan keskusteluihin liittymällä kouluttajaverkoston Facebook-ryhmään. Jos et ole Facebookissa, Taikusydämen yhteystiedot löytyvät osoitteesta www.taikusydan.fi.

Jos haluat katsoa seminaarissa taltioidut osuudet, löydät videot täältä:

Kiinnostavaa luettavaa ja hyödyllisiä linkkejä: