Taiteilijat kaupunkikehittäjinä – yhteistyön taidetta
Taiteilijat kaupunkikehittäjinä on yksi tuoreista keinoista tuoda luovien alojen osaamista perinteisten taidealojen ulkopuolelle. Taiteilijoilla on monialaista osaamista, muilla aloilla vielä tuntemattomia menetelmiä, taitoa viedä eteenpäin vaativia prosesseja ja hyvä epävarmuuden sietokyky. Kun edelliset yhdistetään kehittämismyönteiseen ja uteliaaseen kaupunkiorganisaatioon, saadaan yhdistelmä, joka mahdollistaa uusia toimintamalleja, uudenlaista toimintaa ja parhaassa tapauksessa myös uutta työtä.
Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa? Mitä taiteilijat tekevät, missä ja kenen kanssa?
Taiteilijat ovat oman ammattitaitonsa parhaita asiantuntijoita ja siksi paras yhdistelmä syntyy taiteilijan tai taiteilijaryhmän oman kiinnostuksen kautta. Useimmiten yhteistyöprojektit saavatkin alkunsa taiteilijan yhteydenotosta, mutta myös kaupunkiorganisaatiot voivat toimia aloitteellisesti esimerkiksi kutsumalla kokoon yhteistyöhankkeista kiinnostuneita taiteilijoita. Näin tehtiin esimerkiksi Helsingin kaupungin ja Taideyliopiston yhteisessä Helsinki Creates Works -hankkeessa, jossa palkattiin kahdeksan eri alojen taiteilijaa kehittämään kaupunkia oman taiteellisen praktiikkansa keinoin. Hankkeen aikana kehitettiin esimerkiksi menetelmiä kuulla lapsia kaupunkisuunnittelun asiantuntijoina, juurruttaa asukkaita uusille asuinalueille ja tuoda teatteria rautatieasemalle. Hankkeen puitteissa sai alkunsa myös Helsingin kaupungin liikennelaitoksen (HKL) juhlavuoden Taidelinja – Konstlinjen.
Yhteistyöhankkeisiin kaupunkiorganisaatioiden ja taiteilijoiden välillä voidaan yhdistää myös muita toimijoita. Kiinnostava esimerkki tästä on Yhteiskuntataiteilijatoiminta. Hanke edistää julkista taidetta rakennetussa ympäristössä Suomen kasvukäytäväalueen kunnissa. Taiteellisella osaamisella on mahdollisuus tarjota uusia ratkaisuja kaupunkikehittämiseen. Esimerkiksi Hämeenlinnassa tämä tarkoittaa, että pysyviä ja väliaikaisia taideteoksia toteutetaan osana alueen rakentamista vuoteen 2030 asti.
Julkinen taide onkin perinteisin tapa tuoda taiteilijat kehittämään kaupunkiympäristöä. Prosenttiperiaatteen toteuttaminen on mahdollistanut ympäri maata kokonaisia kaupunginosia, joissa taiteilijoiden työskentely on keskeinen osa alueen toteutusta. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi Penttilänranta Joensuussa ja Arabianranta Helsingissä, joissa alueen rakeenuskustannuksista 0,5–2,0 % on käytetty alueelle sijoittuviin teoksiin. Aina kyse ei kuitenkaan ole pysyvistä teoksista. Taiteilijoiden kaupunkikehityksen tuloksena syntyy myös tilapäistä, kokeilevaa ja yllättävää taidetta sekä tapahtumia. Kun kaupungin ja taiteilijoiden lisäksi otetaan mukaan myös kaupunkilaiset ja tarjotaan tila, voi syntyä jotakin aivan uutta. Ole hyvä Helsinki -näyttelykokonaisuus toteutetaan tänä vuonna kymmenellä metroasemalla. Mukana on kymmenen ammattitaiteilijaa, 40 kesätyössä ollutta nuorta ja noin 150 kaupunkilaista aina turvapaikanhakijoista ikäihmisiin. Teemana oli empatia, ja teokset ovat paikoillaan vuoden.
Taiteilijoiden työskentelymahdollisuudet taidemaailman ulkopuolella ovat laajat, ja uusia, ennakkoluulottomia yhteistyökumppaneita tarvitaan. Tämä on yksi alue, jossa olemme Creative and Inclusive Finland -hankkeen luovan osaamisen osatoteutuksen puitteissa tehneet paljon työtä. Yksi iloinen asia, joka on nyt toteutunut, on yhteistyö Metropolia Ammattikorkeakoulun rakennusarkkitehtikoulutuksen kanssa, jonka kautta on tarkoitus tuoda prosenttiperiaate tutuksi tuleville rakennusarkkitehdeille jo opiskelujen aikana. Helsingissä tutkitaan parhaillaan mahdollisuuksia yhdistää katutaidetta pohjoismaiden suurimman startup-keskittymän Startup Marian kanssa alueen vetovoimaisuuden lisäämiseksi. Marraskuun alussa tapasimme Kymenlaakson ja Itä-Suomen alueen taidekehittäjiä Kouvolassa järjestetyssä Taiteilija kaupunkikehittäjänä -tapahtumassa, ja samantyyppinen tilaisuus pyritään järjestämään myös Seinäjoen alueella ennen vuoden vaihdetta. Saattaa myös olla, että Helsinki on saamassa aivan uuden toimijan tuomaan taiteilijoiden osaamista osaksi kaupunkiorganisaatiota, mutta katsotaan, miten käy.
Katriina Rosavaara, Helsingin kaupunki, Creative and Inclusive Finland
