Vuoden loppu tarinoita täynnä
Loppuvuosi on mennyt tapahtumien suhteen vauhdilla luovien ihmisten yhteen kokoamisen parissa. Mikkelissä Kasarmin kampuksella 23.11.2017 puhuttiin joukkorahoituksen hakemisesta Crwdpuisto-tapahtumassa, johon saatiin hyvä määrä kuulijoita ammattikorkeakoulun opiskelijoista sekä opettajista. Heille esiteltiin Rami Laaksosen sekä Emilio Mäkipään tarinat – molemmat ovat joukkorahoituskampanjan keinoilla ryhtyneet viemään omaa ideaansa eteenpäin.
Rami Laaksonen kertoi kuulijoille innokkaassa puheenvuorossaan, kuinka unelma miekkailukorttipelistä toteutettiin joukkorahoituksella. Hän kertoi, miten tarina idea pelistä syntyi kaverinsa kanssa ja miten matka kohti tuen saamista eteni.
”Jos joku meidän idean kopioi, niin ihan sama. Me tehdään se paremmin!”
– Rami Laaksonen Audatia-pelin teosta
Joukkorahoituskampanjat ovat nousseet suureen suosioon kenties sosiaalisen median tuoman tiedon levittämisen helppouden myötä. Pääsimme kuulemaan tarinan myös Emilio Mäkipäältä, joka vie grafiittitaidetta kaupunkeihin ja opettaa alaa. Hän keräsi joukkorahoituksen kautta rahaa, osti bussin itselleen ja lähti levittämään taidetta ympäri Eurooppaa, joten hän esiintyi meille videon kautta. Koko tapahtuma avasi joukkorahoituksen mahdollisuuksia kuulijoille entistä enemmän ja opetti varmasti uusia vaihtoehtoja opiskelijoille, joilla on ideoita mielessään.
Arts for Policy Making
Helsingissä kuultiin 11.12.2017 puhetta taiteen merkityksestä politiikkaan ja keskusteltiin kansainvälisen vieraan Venu Dhupan sekä Pori Jazzin perustajan Jyrki Kankaan kanssa siitä, kuunnellaanko taiteilijoita tarpeeksi poliittisia päätöksiä tehdessä. Venu Dhupalla on pitkä kokemus lukuisten kunnianhimoisten luovuutta edistävien hankkeiden toteuttamisesta Britanniassa sekä Jyrki Kankaalla vastaavaa kokemusta Suomesta, joten oli mielenkiintoista päästä kuulemaan kahden kokeneen ihmisen ajatuksenvaihtoa siihen, miten taide voi olla osana tulevaisuuden luomista. Arts for Policy Making -tapahtuma järjestettiin Helsingin Suvilahdessa nuorten kansalaisjärjestö Oranssin tiloissa.
Molempien puheenvuorojen pääpaino oli tulevaisuuden koulumaailmassa, kun pohdittiin mm. nuorten opettamista ja oppimista tulevaisuudessa. Jyrki esitteli omassa työpajassaan iltapäivän päätteeksi idean ”presentointitaitojen” opettamisesta. Tässä suurena ajatuksena oli se, että taiteilijoille ja kaikille luoville ihmisille voisi opettaa, miten pidetään puheita, miten viestitään ja ilmaistaan omia ideoita selkeästi. Jyrkillä ja Venulla oli yhteinen mielipide siitä, että meidän pitäisi opettaa ihmisiä myymään ideoita eikä pelkästään omistamaan niitä. Monet ideat jäävät puolitiehen, koska niitä ei välttämättä osata myydä.
Venu Dhupa jatkoi teemasta laajemmin ja pohti koko koulutussysteemiä ja sitä, minkälaisia kokemuksia oppilaille tarjotaan. Tämän päivän menetelmät yksilön luovuuden kehittämiseksi ovat hänen mukaansa kovasti vanhentuneita. Hän jatkoi kuitenkin, että ongelma ei välttämättä ratkea pelkkään ohjelmaan tai koulutukseen osallistumisella.
”Jos monta lasta menee luovuuskouluun, kaikki eivät opi luovuutta. Pääpointti pitäisi pysyä vaikuttavuudessa – mitä koulusta jää käteen?”
– Venu Dhupa
Speakers Corner
14.12. oli vuorossa yhteisöpedagogiopiskelijoiden kanssa yhteistyössä toteutettu Speakers Corner -tapahtuma. Tapahtuman ideana oli kerätä 15–29-vuotiaita nuoria kertomaan tarinoita, jotka merkitsevät heille itselleen ja joihin he haluavat vaikuttaa. Tarinat kerrottiin puheen muodossa Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Mikkelin kampuksella.
Saimme puhujia yhteensä viisi kappaletta Paukkulan nuoriso-opistolta, Mikkelin lukiolta sekä Haminasta asti. Tarinoiden aiheet löytyivät kiusaamisesta, itseluottamuksen kasvamisesta, nuorisovaikuttamisesta, auttamisesta, kokemuksista lastensuojelussa sekä selviytymistarina nuoresta pojasta, joka selvisi 15-vuotiaana kokemastaan lähes kuolemaan johtaneesta moottoripyörä onnettomuudesta. Tarinat ilmestyvät lähiaikoina Youtubeen, josta niitä pääsee kuka tahansa katsomaan. Tapahtuman nuoret valitsivat itse aiheet omasta elämästään tarkoituksena vaikuttaa muihin ihmisiin oman tarinansa avulla. Tuleekin olemaan mielenkiintoista nähdä ja kuulla palautteita videoista. Jäimme myös pohtimaan, olimmeko kenties toteuttamassa jotain uudenlaista opetusmallia, kun parhaimmassa tapauksessa näitä puheita käytetään oppituntien tukena. Onko esimerkiksi sillä erilainen vaikutus nuoreen, kun nuori kuulee kiusaamisesta ikäiseltään, eikä vanhemmalta?
Oli huikeaa nähdä, miten 15-vuotiaat nuoret pystyivät heittäytymään kameran eteen ja kertomaan teemoista, jotka olisivat kokeneellekin puhujallekin vaikeita asioita kertoa. Tässä tapahtumassa, kuten myös Crwdpuistossa ja Arts for Policy Making -tapahtumassa yhteistä oli luovat ihmiset, jotka tulivat ihmisten eteen kertomaan tarinoitaan ja kokemuksiaan. Yksi parhaista tavoista vaikuttaa kuulijan tunteisiin on tarinan kautta, ja oli suuri ilo nähdä ja kuulla monta mielenkiintoista tarinaa.
Antti Leppilampi, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Creative and Inclusive Finland
