Kuntien uutta identiteettiä rakennetaan sivistyksen voimin

Pääsin Kuntaliiton tilaisuuteen Creative and Inclusive Finlandin asialla jo toisen kerran tänä vuonna. Tällä kertaa vuorossa olivat Kuntamarkkinat, ja siellä olikin hulinaa kerrakseen! Kuntaliiton talo Hakaniemessä natisi liitoksissaan, kun kuntaväki ympäri laajan Suomen oli tullut tapaamaan toisiaan ja kuulostelemaan, mitä kentällä tapahtuu.

Tulevaisuuden kunnan tehtävät painottuvat uudella tavalla, kun sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät maakuntiin. Tärkeimmäksi rooliksi kuntien ennakointityössä ovat nousseet yhteisöllisyyden, hyvinvoinnin ja elinvoiman edistäminen
(Kunnat 2021 - strateginen muutosohjelma).  Tähän asti on puhuttu paljon siitä, mikä kunnista lähtee. Nyt on aika pohtia, kuinka kuntiin jäävät palvelut hoidetaan mahdollisimman hyvin. Sote-kunnasta tuleekin sivistyskunta, jossa varhaiskasvatus, opetuspalvelut, vapaa sivistystyö sekä kulttuuri-, kirjasto-, liikunta- ja nuorisopalvelut ovat pääroolissa.

Sivistyskunta on elinvoimainen kunta!

Sivistyskunta kuulostaa vähän pölyiseltä kaikkien innovatiivisten, kestävien, yhteisöllisten ja fiksujen kaupunkien aikana. Toisaalta siinä on jotain niin hellyttävän inhimillistä, että pitää oikein ottaa meidän kansallisfilosofimme J.V. Snellman mukaan keskusteluun.  J.V. määritteli sivistyneen ihmisen henkilöksi, joka tekee käytännön työtä oman kulttuurinsa ja yhteisönsä hyväksi, mutta – se on samalla työtä hänen itsensä hyväksi. Filosofian tohtori Seppo Niemelä on väitöskirjassaan määritellyt yhteiskunnan sivistyneisyyden seuraavasti:

Yhteiskunnan sivistyneisyyden mittarina voidaan pitää sitä, miten sen jäsenet voivat toteuttaa omat voimavaransa täyteen mittaansa, antavat panoksensa yhteisiin asioihin, tuntevat kuuluvansa yhteisöihin ja työllistyvät kykyjensä mukaan.

Eli kun tuota vähän pölyttymään päässyttä sanaa vähän tutkiskelee sieltä löytyvät Tulevaisuuden kunnan keskeiset ominaisuudet; osallisuus, yhteisö, yhteistoiminnallisuus, hyvinvointi ja työllisyys.

Tulevaisuuden sivistyneessä kunnassa pitäisi kaikkien tuntea kuuluvansa joukkoon ja pystyä käyttämään omaa osaamistaan yhteisön hyväksi. Tänään liitämme tämän J.V. Snellmanin sivistysmääritelmään osallisuuteen ja osallistumiseen. Unohdamme helposti, että sivistys ei ole vain taiteen ja pinnallisten hyvien tapojen tuntemusta, vaan sivistys on toisen kunnioittamista ja yhteisen kulttuurin rakentamista.

Kuntamarkkinoilla minulle selvisi, että monissa kunnissa tehdään kovasti töitä, jotta kuntalaiset innostuisivat kehittämään omaa elinympäristöään yhdessä kunnan työntekijöiden kanssa. Liperin kunnassa esimerkiksi oltiin tutkittu kuntalaisten halua vaikuttaa ja osallistua kunnan asioihin. Tutkimuksesta selvisi, että kunnallispolitiikka ei voisi vähempää hetkauttaa, mutta kansalaisvaikuttaminen sen sijaan kiinnostaa. Ratkaisuksi tähän kehitetään helposti käytettäviä kansalaisvaikuttamisen foorumeita. Paljon on jo tehty, mutta se kuuluisa osallisuus ja yhdessä tekeminen haastaa myös liperiläisiä.

Vaikka kulttuuri ei kovin paljon vielä näkynyt tämän vuoden kuntamarkkinoilla, voin tehdä sen johtopäätöksen, että kuntien uutta identiteettiä rakennetaan sivistyksen voimin. Kulttuuri, liikunta ja nuorisotyö ovat keskeisiä tapoja, joilla osallisuutta voidaan vahvistaa yhteisöissä. Samalla tuetaan nuoria, joilla on haasteena löytää oma paikkansa työelämässä tai koulutuksessa. Useat Creative and Inclusive Finland -sateenvarjon alla toimivat hankeet edistävät näitä tavoitteita. Hanke yksinään ei pysty juurruttamaan nerokkaitakaan toimintamalleja - siihen tarvitaan ehdottomasti kuntien tapaisia pysyviä toimijoita. Kannustankin kuntia hakeutumaan kumppaniksi tuleviin hankkeisiin. Seuraa uutisia verkkosivuillamme tai ota meihin suoraan yhteyttä sähköpostitse cifinland@uniarts.fi!

Leena Björkqvist, lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu