Sointuyhdistelmistä
Silloin kun kolmisoinnut ovat keskenään kvintti-, kvartti- tai sekuntisuhteessa, ei harmoninen sointujen virittäminen tuota ongelmia (esimerkiksi peruskadenssi I-IV-V). Sen sijaan kaikissa terssisukuisissa yhdistelmissä soinnuilla on yhteisiä säveliä; se aiheuttaa ongelmia yleisvirityksen säilymiselle. Jos duuri-kolmisoinnussa on 13c alempi harmoninen terssi, vaihtaminen terssisukuiseen sointuun alas- tai ylöspäin laskee saman verran koko soinnun viritystä (terssisukuiset soinnut samassa sävellajissa).
Mikäli muutos moduloi niin, että sointujen yhteinen sävel on edellisen soinnun pohjasävel (C -> As) tai kvintti (C ->Es), jälkimmäisen soinnun viritys nousee, jos yhteinen sävel jää paikalleen. Mikäli yhteinen sävel on edellisen soinnun terssi, seuraava sointu jää matalaksi (C-A ja C-E). Seuraavan soinnun terssi olisi tällöin 26c tasavireisen alapuolella. Tästä syystä soinnunmuutoksessa on usein ( kun tempo on hidas tai modulaatio jatkuu) tarpeen muuttaa yhteisen säveleen tasoa terssin poikkeaman verran. Näissä tapauksissa on tarpeen analysoida soinnut, jotta yhteisen äänen muutoksen oikea suunta löytyy. (Terssisukuiset duurisoinnut)
Seuraavassa esitettyihin sääntöihin ja suosituksiin on tehtävä varaus: kaikki ratkaisut tulee alistaa korvalle, joka vaistomaisesti harkitsee mikä musiikin aspekti milloinkin on tärkein. Joskus etualalla oleva melodia määrää viritystä ja vaatii harmonian puhtaudesta poikkeamista, joskus nopea tempo sallii muutoksia ja usein myös kiinteävireisten soittimen mukanaolo vaikuttaa ratkaisuihin. Soittimien rajoitukset vaativat usein kompromisseja: puhaltimilla on ääniä, joiden säveltasoa ei voi harmonian vaatimusten mukaisesti muuttaa; tällöin joudutaan hakemaan ratkaisua tarkistamalla muita soinnun ääniä. Lisäksi äänten moninkertainen miehittäminen tuttisoitossa tekee intonaatiokorjauksista raskasliikkeisiä, usein jopa mahdottomia.