Intonaatio
Foneettisena käsitteenä intonaatio tarkoittaa puhemelodiaa, mutta musiikissa intonaatio viittaa säveltasojen valintaan. Merkitys pohjautuu munkkilatinaan, jossa sanalla tarkoitettiin äänten antamista kuorolle. On kysymys sävelpuhtaudesta, kuitenkin sillä varauksella, ettei yksiselitteistä puhtautta ole olemassa. Intonaatio on myös musikaalinen valinta.
Kun länsimaisessa sinfoniaorkesterissa useita eri periaattein toimivia soittimia pyritään hiomaan yhtenäiseksi instrumentiksi, on ratkaistava monia ongelmia. Rytmin, soinnin, balanssin ja intonaation yhtenäistäminen vaatii jatkuvaa työtä. Intonaation, sävelpuhtauden hallinnassa puhaltajat ovat polttopisteessä, koska heillä ei ole tukenaan jousistemmojen joukkovoimaa eikä kiinteävireisten soitinten staattisuutta. He vastaavat äänestään yksin, ja usein soivassa ympäristössä, jossa "puhtaan" intonoinnin mahdollisuuksia on useita; ei näet ole olemassa yhtä oikeaa puhtautta, vaan ratkaisuihin vaikuttavat esim. musiikilliset, akustiset, soinnilliset, instrumentaaliset ja balanssiin liittyvät tekijät.
Vasemmalta klikkaamalla voit avata alasivuja sinfoniaorkesterin puhaltajien intonaatioon liittyvistä peruskysymyksistä. Puhaltajien erityisongelmissa esitellään yleisluontoisesti puhaltajien haasteita. Tämän jälkeen siirrytään käsittelemään intonaatiota koko orkesterin näkökulmasta. Tästä edetään eri puhaltimien yksityiskohtaisempiin kuvauksiin, sekä käsitellään rekisteriä erityiskysymyksenä. Lopuksi käsitellään toisaalta intonaation korjaamiseen liittyviä sosiaalisia lainalaisuuksia, ja toisaalta sitä, kuinka tärkeää oman soittimen sisäisen intonaation hallinta loppujen lopuksi on.
 Tulostettava versio |