Terssisukuiset soinnut samassa sävellajissa

Kun duurisointu esiintyy harmonisessa muodossa (suhdeluvut: 4:5:6), sen terssi on 13 C tasavireistä ja 21 C pythagoralaista terssiä matalampi. Jos matala terssi säilyy seuraavassa soinnussa pohjasävelenä tai kvinttinä, koko seuraavan soinnun viritys laskee mikäli terssinä ollut sävel jää paikoilleen.

Yksinkertaisimmat esimerkit tästä ovat sointukulut I–III ja I–VI duurissa ja I–VI mollissa. Niissä vain yksi ääni muuttuu ja paikalleen jäävän kahden sävelen muodostama terssi on harmoninen duuri- tai molliterssi. Kahden sävelen yhtäaikainen viritystarkistus ei käytännön tilanteissa yleensä tule kyseeseen, vaan esimerkiksi kulussa A–cis laskeutuva basso hakeutuu puhtaaseen kvarttiin edellisen soinnun terssin kanssa. Kahden ylimmän sävelen yhtäaikainen hienosäätö on mahdollinen, mutta epäkäytännöllinen ratkaisu. (Näissäkin sointukuluissa puhtaat intervallit ovat tärkeimpiä: oktaavin, kvintin tai kvartin puhtaus on tuloksen kannalta keskeisempää kuin harmonisten intervallien luonnollinen viritys).

Seuraavassa esimerkissä erottuu selvästi liian suuri puoliaskel a-gis. Cis-mollisoinnun viritys on 13 senttiä A-duuria matalampi.

Siksi terssin soittajan tulisi tiedostaa sijaintinsa sointukulun soinnuissa ja palata yleisviritykseen terssistä luopuessaan. Tämä vaatimus koskee hitaita sointusarjoja ja tilanteita, joissa harmoniaa tasaamassa ei ole kiinteävireisiä soittimia.

Seuraavassa terssiä korjataan ylöspäin 13 C verran. Muita ääniä korjataan niin, että mollisointu on luonnollinen. Ratkaisu säilyttää tasavireisen suhteen sointujen välillä.

Tasavireisenä ei synny ongelmaa sointujen suhteen säilymisestä, mutta kumpikaan sointu ei soi vakaasti.

Myös vaihdoksessa I–VI (A–fis) kaksi alinta ääntä jäävät paikoilleen ja ylä-ääni hakeutuu puhtaaseen kvarttiin A-duurin cis:n kanssa. Tässä esimerkissä mollisointu on puhdas, mutta sekä cis että fis ovat 13 C tasavireistä matalampia. Intonaatioratkaisut perustuvat tällaisessa tapauksessa sointukulun jatkoon.

Kun f nousee c:n suhteen puhtaaseen kvarttiin, kuulostaa f melodisesti korkealta.

Seuraavassa esimerkissä on pythagoralainen melodinen vaihtoehto. Se kuulostaa luontevalta vaikka kvartti on 16 C puhdasta kvarttia ahtaampi.

Kvartin epäpuhtaus kuuluu selvästi ilman a-säveltä.