Intonaatio orkesterissa
Puhaltajien puhtaus on yksi länsimaisen sinfoniaorkesterin soinnin keskeisimmistä haasteista. Tietenkin hyvä intonaatio on tärkeää myös jousille, etenkin siksi, että liian suuri hajonta heikentää stemman kantavuutta. Toisaalta jousilla suuren joukon intonaation väistämätön hajonta sekä vibraton vaikutus pehmentävät harmonisten ja melodisten tilanteiden välistä eroa niin, että jouset joutuvat tuttisoitossa korjaamaan intonaatiota harmonisista syistä puhaltajia harvemmin. Sen sijaan puhaltajat, jotka usein vastaavat yksilöinä omasta äänestään ovat tässä suhteessa tulilinjalla. Toisin sanoen orkesterin tuttisoitossa yksittäisten jousisoittajien virheet saattavat kadota kokonaisuuteen, kun taas puhaltajilla on sekä yksilöinä että ryhmänä usein selvästi erottuvia, solistisia osuuksia. Yksilöllisen sopeutumisen lisäksi puhaltajien tulee hallita myös puhallinensemblen harmonian hallinta; se tarvitsee onnistuakseen ryhmän jäsenten tietoisuutta omasta osuudestaan harmoniassa. Usein tämäkin saattaa onnistua vaiston varassa; orkesterikirjallisuudessa on kuitenkin lukemattomia ongelmapaikkoja, jotka ilman tietoa yleensä epäonnistuvat. Näitä ovat mm. terssisukuisten sointujen yhdistelmät (so. soinnut, joissa pohjasävelet ovat terssin päässä toisistaan).
Yleinen havainto on, että sinfoniaorkesterin virityksellä on taipumus nousta soiton aikana. Tähän on monia syitä, kuten jousten tapa ennakoida puhallinten oletettua virityksen nousua. Ekspressiiviset melodiat saattavat provosoida virityksen nousuun, koska nousevia melodisia intervalleja helposti liioitellaan. Lisäksi tiukassa olevan käsityksen mukaisesti liian matala on häiritsevämpää kuin liian korkea ("mieluummin liian korkea kuin epäpuhdas"). Esimerkiksi suuren terssin ollessa liian laaja korjaus saatetaan tehdä pikemminkin alaäänta nostamalla kun ylä-ääntä laskemalla. Yleisvirityksen kannalta sellainen on kohtalokasta, joten taipumus on syytä tiedostaa ja opetella korjaamaan myös alaspäin. Jotta korjaukset tehtäisiin oikeissa äänissä, on vähintään harjoittajan oltava selvillä äänten sijainnista soinnussa. Tärkeä puoli muusikon yhteissoiton koulutuksessa onkin sointutajun kehittäminen, asia jonka olisi tärkeää sisältyä myös soitonopetukseen.