8.1–23.1.2022
Muistelen maaliskuista iltaa pyykkituvassa, sitä miten oma tila menettää yksityisyyden suojan samalla kun se muuttuu uskomattoman yksinäiseksi. Sitä, miten pakko määritellä läheisyyden aste työntää yhä etäämmälle. Miten lähekkäin pesukoneiden päällä istuminen kertoo enemmän kuin tunnustus lähentymisestä. Toisen kotiin astuminen merkitsee suudelmaa enemmän. Sinä iltana herkkyys tuntuu keinotekoiselta ilman kehollista kontaktia. Olen väsynyt keskusteluihin siitä, miltä tuntuu, mutta en voi ajatella mitään muuta.
Pyykkitupaan kiteytyy jo sinällään jotain olennaista helsinkiläisestä tunne-elämästä. Jäljitettävä anonyymiys, hyvinvointiyhteiskunnan järkeistetty steriiliys, passiivis-aggressiivinen lappu naapurilta, mieleen painuneet jatkot tai kahdenkeskinen avautuminen. Pyykkiaineen tuoksu tuntemattomalla asuinalueella riittää palauttamaan tuttuun ja turvalliseen ei-kenenkään maahan.
Ajattelen iltaa jolloin olin tuhansien kilometrien päässä, mutta jonka kulusta välittyy prismaattinen kokonaiskuva eri näkökulmista kerrottujen fragmenttien kautta. Ehkä yksityisiin, nostalgisiin missä-olit-kun -hetkiin liittyy mahdollisuus saturoituneen tunnepuheen ylittämisestä. Jaetun kokemuksen sijaan kaipaamme peiteltyjä totuuksia, syvyyksiä, huteria muistoja, selittämättömiä lihaskuntoliikkeitä, sähköistä energiaa, punaisia korvia, mäntysuovan tuoksua. Kaipaamme eeppisiä—tai ehkä eeppistäviä—alkukertomuksia etäisyyden ylittämisestä.
Teksti: Anna Tomi
Jade Kallio (s. 1978) on taiteilija ja elokuvantekijä joka työskentelee kokeellisen elokuvan, performanssin ja installaation parissa. Kallion henkilökohtainen sekä kollektiivinen työskentely on yhdistelmä dokumentaatiota ja spekulatiivista fiktiota, liukumista mielikuvituksen ja jokapäiväisen rajamailla.
Elina Nissinen (s.1991) on kuvataiteilija, joka työskentelee saven ja maalin parissa, mutta myös muiden materiaalien, yhteistyökumppaneiden ja tilan kanssa. Nissistä kiehtovat erilaiset suhteisuuksiin, narratiivisuuteen ja merkityksenantoon liittyvät kysymykset, sekä intersektionaalisen ajattelun limittyminen magiikan ja transsendentaalisen käsitteisiin ja ilmentymiin. Nissisen työskentelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.
www.instagram.com/elina_nissinen/
Aleksi Martikainen (s.1984) on kuvataiteilija, joka työskentelee kuvanveiston ja liikkuvan kuvan parissa. Hänen performatiivinen videotyöskentelynsä ja moottoroidut veistoksensa tuovat esille henkilökohtaisia tuntemuksia omasta olemisesta ja ympärillä nähdystä. Martikainen kokee tärkeäksi häpeän kohtaamisen sekä ilon ja riemun intuitiivisen etsimisen.
Man Yau (s. 1991) on kuvanveistäjä, jonka teokset tasapainoilevat perinteisen käsityön ja teollisen muodon välillä. Hänen työskentelyssään on keskeistä arkisiin esineisiin liitetyt arvot ja historia, joita uudelleen muovaamalla Yau tutkii arvokäsityksiä rodullisissa, sukupuolittuneissa ja yleisesti hyväksytyissä narratiiveissa. Yaun työskentelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus, Suomen Taideyhdistys sekä Greta ja William Lehtisen säätiö.
Lisäksi taiteilijat haluavat kiittää Sun Effects Oy:ta ja Vallilan Panimoa näyttelyn tukemisesta.
Lönnrotinkatu 35
00180, Helsinki
Avoinna ti–su klo 11–18