Dylan Ray Arnold

1982 / Helsinki

2017

Installaatio, esinekytkös, piirustus, maalaus, veisto ja video

Vatsan seutuvilla, lantion ja keuhkojen suojassa on kuusikulmioista kertaantuva alue. Talvella siellä nukkui varmaan mesikämmen, haihtunut jäljettömiin. Tilalla on paikka ja jonkin verran kohoavia pyörteitä mallinnoksina termodynaamisista tapahtumista. Näkyy siellä sittenkin jälkiä, pakoviivoja sekä tomua. Suunnitelmia ja hurmiollisia luonnoksia: pakata järjestykseen ja mennä vihdoin mukaan.

Taustalla soi tiivislevytallenteella etäisiä puupuhallinmattoja. Levänneitä hedelmiä ja yleisiä muodostelmia käy moikkaamassa. Tuliaisina on roikkuvia kankaita, esi- merkkejä. On itujoukkoja nousemassa pasuunoita pitkin kurkkuun. On ahdasta ja on valtavaa sinistä.

Kennot nojaavat toinen toisiinsa, suojaten ja litistäen. Kevätuhri katsoo ruutua ja huitoo mahtipontisesti raajojaan. Sillä on tuntemuksia. Sänki kasvaa. Sitten nälkä sekä odotukset kasvavat, kilpailukyky, vatsalihakset ja heinä. Panicum maximum*

Ilmassa väreilee ja sisäpihoilla kaikuu mattopiiskojen tomina. Työ on loputon ja kurimuksellinen nautinto. Pakkotoisto koristaa diagrammien tahtoa, kohti valoa. Välissä vilahtaa huiskia, neniä ja mullassa möyrimistä. Ohuet pinnat kääntyvät itseensä muljahtaen kupliksi. Kohta vaahdoksi. Hälystä erottuu väitteitä ja kiihkoa. Horisontissa näkyy voimistelijoita ja terveellisiä asentoja. Ei huolta: aikanaan pistävä vihreä on taittuva. Siihen asti on parasta pysytellä sisällä.

*monivuotinen, töyhtöinen heinä, jolla on hiipivä juurakko