Elina Nissinen

Esittely

Pokaalit, viirit ja mitalit olivat näkyvä osa sisustusta. Nämä pölyä keräävät esineet veivät kiusallisen paljon tilaa hyllyillä, kaapeissa ja kellarissa. Toisaalta meillä keräiltiin myös kissakoristeita. Kokonainen vitriinikaappi oli omistettu matkamuistoille ja torilöydöille: tassujaan nuoleville tai kerällä nukkuville puu- ja posliinikissoille.

Olohuoneen hämyisä nurkkaseinä oli puolestaan varattu yksin ikoneille — kuulemma niiden kauneuden vuoksi. Saattoi tosin olla muitakin syitä sille, miksi kotiimme ajautui noita pieniä ja intensiivisiä tauluja, joista jokaiseen oli maalattu valuvasilmäinen äiti ja käsimerkin tekevä lapsivanhus sädekehineen ja kaapuineen.

Eräässä huonekalussa yhdistyivät perheen esineuskovaisuuden ja keräilyinnon erilaiset maailmat. Vanhan piironginpöydän lasikannen alus oli panssaroitu symbolikaiverretuilla kulta-, hopea- ja pronssimitaleilla. Pöydän laatikostot pursusivat vuosikymmenten takaisia muistioita, joulukortteja, klemmareita, kuminauhoja ja kuulakärkikyniä.

Yksi vetolaatikoista (ylempi vasemmalla) oli aina lukossa, sillä sen sisältö poikkesi muista, hädin tuskin kiinni mahtuvista säilöistä. En tiennyt, minne avain oli kätketty. Sen kuitenkin tiesin, että tuon laatikon pimeässä makasivat saviset riimukivet ja kirjavat Tarot-kortit mustissa samettipusseissaan. Muistan edelleen täydellisesti tuon harvoin avatun laatikon ummehtuneen puun tuoksun.

Taiteilijasta

Taiteilija Elina Nissinen on syntynyt vuonna 1991.