Haliz Yosef

1990 / Mosul, Irak

KOODINVAIHTO

Liikkuva kuva

“TU CHEI STORYAKE BEJI?” ÄVÄ MIN FRÅGAKER ISH UDA VARJE SHÄV. MIN HAJEKAR STORY-ETWE OCH VOICE-EWE.

“VOITKO KERTOA TARINAN?” TÄTÄ PYYSIN ÄIDILTÄNI JOKA ILTA. RAKASTIN HÄNEN TARINOITAAN JA HÄNEN ÄÄNTÄÄN.

Bagdadista Tammisaareen. OIin kuusivuotias, ja heti minusta tehtiin "toinen" tai ehkä oikeastaan minusta tuli "toinen" jo silloin, kun synnyin kurdiperheeseen. Saddam ei pitänyt kurdeista. Hän halusi leikkiä sotaa. Elämä ei ollut pelkkää hauskanpitoa.

Olin kuusivuotias, eikä kukaan tarhan lapsista pitänyt minusta. He halusivat leikkiä sotaa.

Muistan vieläkin elävästi sen hetken. Päätöksen. Joka määrittäisi koko tulevaisuuteni. Olin keinumassa. Hidastin jaloillani vauhtia. Katseeni upposi oudon näköisiin puihin ja ajattelin. "Tästä päivästä lähtien unohdan kurdin, arabian ja turkin kielet. Opettelen ja puhun vain ruotsia, silloin saan ystäviä, jotka leikkivät kanssani."

Tämä on tarina siitä, kuinka kieli voi muokata identiteettiä Ja kuinka sillä on merkittävä rooli siinä pienessä piirissä, jota kutsumme perheeksi.

Kerran olin vieras synnyinmaassani, ja nyt taas vastoin tahtoani muukalainen tässä maassa, jota kutsun kodikseni.