Jaakko Hukkanen

1991 / Helsinki

2020
Öljy ja mehiläisvaha pellavalle
Valurauta

Kuva kuvalta olen luonut ja rakentanut näkymiä kuvitteelliseen maailmaan. Tässä maailmassa pääosissa ovat väri, valo, esineet ja tila. Keskenään ne muodostavat tunnelman ja antavat vihjeen hiljaisesta narratiivista. Figuurien puuttuessa, on katsoja maailmassani yksin, tilanteen ainoa kokija.

Tavoittelen töissäni tunnetta. Jahtaan kuvitelmiani hiilellä paperille piirtäen. Piirustuksista valitsen itseäni kulloinkin puhuttelevan kuvan, joka toimii lähtökohtana maalaukselle.

Kuvakieleni muodostumiseen liittyy vahvasti kiinnostukseni italialaiseen renessanssiajan maalaustaiteeseen, sekä kyltymätön 1800- ja 1900-luvun maalaustaiteen kompositioiden, värin sekä siveltimen kielen tarkastelu.

Veistoksia tehdessäni haluan luoda konkretisoituneita fragmentteja kuvittelemistani paikoista. Aivan kuin maalausten tilallinen illuusio antaisi periksi ja esineet materialisoituvat yhteiseen todellisuuteemme.

”Maalauksen pitäisi kyetä herättämään ensin, vaikka tyrmistyttäen mielenkiintoa, ja sen jälkeen yksinäisyyttä, jossa ihminen tapaa itsensä, eikä alituista ympäristöään.” - Otto Mäkilä (1904 - 1955)