Jarno Parkkima
Taiteilijan teokset ovat esillä Exhibition Laboratoryssa (C).
1984 / Helsinki
FIAT LUX, 2019
Kaksikanavainen videoteos
Katselen paljon valokuvia ja elokuvia. Ihmisiä, paikkoja ja tapahtumia. Nämä kuvat muodostavat valtaosan todellisuudestani ja vaikuttavat mielikuviini sekä ihanteisiini. Unelmoin paljon.
Tämänkaltaista olemisen tilaa on vaikea pukea sanoiksi. Kuvien keskellä koen olevani etäällä ihmisistä ja aineellisesta maailmasta. Tämä on turvallista, mutta tarvitsisin lisää vuorovaikutusta, sattumaa ja luonnollisen epävarmuuden kohtaamista.
Tapaan ihmisiä kahdessa eri kaupungissa. Keskustelemme ja kuvaan heitä kamerallani muutamien päivien aikana. Elämme kukin tavalla tai toisella kuvien ja kuvaruutujen ympäröiminä.
Kuvat näyttävät jotakin mennyttä, jotakin joskus ollutta. Niiden pinnassa ja olemuksessa voi tuntea yhtäaikaisesti menetyksen ja jäljen elollisuudesta. Kuvat voivat myös vangita ja lamaannuttaa – ja kuitenkin herättää mielen sekä kehon liikkeeseen jotakin kohti. Huolimatta siitä, että kameran etsimen lävitse katsominen ja kuvien tallentaminen on lähtökohtaisesti etäännyttävää toimintaa, tämä on silti yritys kuroa koettu etäisyys umpeen.
